Tavoitteiden tarkastamista

Muistin eilen, että minulla oli ystävättäreni kanssa sopimus siitä, että me lähdemme risteilylle kun vaaka näyttää minulla 82kg ja hänellä 72kg. Pitääkin soitella ja kysyä onko meillä piakkoin lähtö edessä. Minulla tuohon tavoitteeseen olisi vielä 1,9kg, minkä toivon tässä parin viikon aikana tippuvan. Ystävättäreni laihduttamisesta en tiedä mitään, hän voi olla yllättynyt kuullessaan tällaisesta muutoksesta minun elintavoissa. Siinä onkin sitten yksi haaste: osata syödä oikein laivan buffetissa tai yleensä ravintoloissa. Sunnuntaina kirjoittelin seuraavan tavoitteen olevan 79kg, mutta kyllä se ensimmäinen on kuitenkin tämä risteilylle pääseminen. Itselleni on helpompaa ajatella pikkuetapein tätä painonpudotusta kuin sitä, että vielä on 14,9kg ylimääräistä painoa harteilla.

Jälleen kerran näyttää suurimmassa pudottajassa alkavan uusi kausi. En voi olla vertaamatta omaa kroppaa ja kilpailijoiden kroppaa keskenään, varsinkin silloin kun paino on lähellä sitä mitä itse painan. Tässä kaudessa näyttää olevan alussa paljon painavampia kilpailijoita, mutta kyllä nämä jossain vaiheessa minun lukemiin tulee ja sitten viilettää niistä ohi. Rankan näköistä touhua on varsinkin tuon naisen ryhmässä. Olisi kyllä aika huippua joskus saada tuollainen energiakimppu mäkättämään viereen, kun tekee treeniä.

Yhteistä tällä hetkellä kilpailijoiden kanssa on se, että myös heillä on täydellistä elämäntaparemonttia käynnissä tai siis oli kuvausten aikana. Minullakin pyörii miljoona ajatusta ruoan suhteen, että mitä saa alkaa syömään ja mitkä on ollut kaikista huonoimpia vaihtoehtoja vanhassa ruokavaliossa. Heillä on myös isona osana urheilu, mutta minulla se alkaa pikkuhiljaa lisääntyä, kun ruokavalio alkaa normalisoitua. Laihdutin aikaisemmin aktiivisesti urheilemalla, mutta nyt tämän dieetin aikana olen huomannut miten on parempi tehdä tämä näin päin. Minulla oli ateriakoot pielessä ja en todellakaan usko, että nyt jaksaisin syödä sellaisia annoksia mitä aikaisemmin. Joka ilta ihmettelen, kun en pääsekään enää ”mahan viereen nukkumaan”, vaan nyt tämä kroppa on tosiaan pienentynyt. Pilateksessakin on aivan erilaista käydä, kun on parempi tuntemus kroppaan, kun siinä tehdään niillä syvillä lihaksilla ja nyt minä vihdoin tunnen missä ne on.

Eilen sain nähdä kuvat mitkä otettiin viime viikolla. Niissä on tarkoituksella tiukempaa paitaa päällä, että näkee kaikki kurvit ja kyllä ne näkyvätkin. Olen kuitenkin iloinen, että kuvat tuli otettua, onpahan jokin mitä katsoa jos on motivaatio hukassa tässä projektin aikana. Itsestä ei ihan noin isolta ja kurvikkaalta tuntunut kameran edessä ollessa, mutta sellainen lopputulos sieltä vain tuli. Eipä se kamera valehtele ja kyllä ne hyvin onnistuneita kuvia kuitenkin on, oli kurvit missä tahansa.

Nyt on auennut kokonaan uusi ruokamaailma mieleeni, johtuen siitä miten tarkemmin kiinnittää huomiota siihen mitä ruokia ympärillä on. On tullut mieleen miltä maistuisi tyrnimarjahillo lohen päällä tai banaani broilerin kanssa. Sinkkuaikoina minulla oli tapana kokeilla edes yhtä uutta reseptiä kuukaudessa, yleensä reseptin bongasin Me Naiset lehdestä mikä sujahti postiluukusta sopivasti viikonloppua varten torstaisin. Kunhan tässä alkaa normaaliruokavalio ilmestyä taas elämään, niin otan kyllä tuon tavan takaisin testata uusia ruokia. Tällä hetkellä vähän aprikoin, jos sitä näin ennakkoon etsisi jo jotain hyviä vaihtoehtoja. Sen kyllä teen silloin kun muut on nukkumassa, niin ei tarvitse alkaa murisemaan jos menee hermot astetta tiukemmalle kun ei voi ruokia syödä vielä.

Nyt on pari päivää ollut sellainen olo, ettei tee mieli lämmintä keittoa. Kyllä se aina maistuu hyvältä kun sitä alkaa syödä ja varsinkin jälkeenpäin, mutta jotenkin on vain sellainen olo, että pirtelö on (varsinkin nyt sheikkerillä) paljon nopeampi ruoka tehdä ja nauttia. Joskus jos vaniljapirtelön maku tökkii, niin teen samalla jotain kotitöitä esimerkiksi tyhjennän tiskikonetta. Ei tunnu missään se maku ja ihan huomaamatta tulee nautittua välipala samalla. Muistinkin nyt, että en ole vielä kokeillut sorbettivaihtoehtoa, eli laittanut pirtelöä 30 minuutiksi pakkaseen. Se pitääkin tehdä lähipäivinä.

Oli hauskaa käydä ystävättären luona kylässä, kun minulta kyseltiin viisi kertaa ”etkö tosiaan ota mitään muuta kuin kahvia?”. Viidennen vastauskerran jälkeen hän uskoi etten tosiaan ota mitään muuta. Itsekuria, itsekuria! J

Hymy huulilla eteenpäin, mielessäni sunnuntain punnitus