On pitänyt keksiä
itselle eri tapoja miten voi palkita tai hemmotella itseään, tänään se oli omaa aikaa. Suhteellisen tiukka puristus on takana, kun on päivää vaille kolme
viikkoa pysytellyt vain pirtelöissä, keitoissa ja kasviksissa, tänään sain
sitten ihan omaa aikaa palkinnoksi.
Fit-lehti unohtui
taka-alalle kun torstaina postilaatikkoon kolahti Me Naiset Sport. Monta iltaa
lehti tuossa yöpöydällä oli ja nyt vasta lakanoita vaihtaessa uppouduin lehteen
viltin mutkassa. Kieltämättä ihan kannen takia valitsin Me Naiset, koska se oli
hempeämpi. Olin itselle ennakoivasti armahtavampi ja luen fit-lehteä vaikka
huomenna kun ”uusi elämä” jälleen alkaa. On nimittäin vieläkin sen verran
flunssasta meidän kodissa ettei salille ole päässyt kuin kerran tällä viikolla.
Armollisesti lehti
alkoikin, kun ensimmäisenä oli toimituksen ajatuksia. Kolmeen pystyin heti
samaistumaan tuottaja oli mielissään pukenut heti alle nolla asteella
toppahousut jalkaan ja aiheuttanut hilpeyttä pukeutumisellaan. Näkisin itseni
ihan samanlaisessa tilanteessa, tuli kyllä hymy huulille. Seuraavana luin
toimituspäällikön ajatuksia siitä miten talvi on mahdollisuus: ”Voi juoda
punaviiniä villasukissa, ostaa kilon juustoa…”, siis en oikein tykkää
villasukista enkä punaviinistä, mutta jostain syystä tämä luettuna vaikutti
erittäin rentouttavalta yhtälöltä ja sellaiselta minkä voisin joskus vielä ihan
mielenkiinnosta toteuttaa, villasukatkin löytyy kaapista. Tämän leidin
ajatuksista tuli lämmin ja iloinen olo, vaikuttaa realistisen pirteältä
ihmiseltä.
Sitten oli graafisen
suunnittelijan ajatuksia mitkä jäi eniten pyörimään päähän. Perjantaisin hän
pelaa pipolätkää oman porukan kanssa, ei ammattitaidolla vaan
asenteella. Aloinkin miettimään miksi en itse ystävieni kanssa tee mitään
samantyyppistä kokoontumista vaikka sunnuntaisin, kun on mahdollisuus saada
ihan omaa aikaa. Ihan hyvin voisi ehdottaa tekstiviestillä vaikka kymmenelle
ystävälle, että lähdetään sunnuntaina kävelylle. Tulisi ketkä tulisi ja jos ei
ketään tule, niin sitten kävelisi yksin. Ihannetilanne olisi kuitenkin se, että
kaikki tulisi ja siellä sitten Klaara Kotkoina käveltäisiin ja poristaisiin
maailman menemisistä. Voisikin olla uuden vuoden lupaus, että näen ystäviäni
enemmän. Nyt kun on tuo lupauspaikka tyhjänä, ei enää tarvitse luvata
laihduttavansa.
Pääsin kuitenkin
miettimisestä takaisin lehden pariin ja oli taas hymy huulilla, kun luin Monta
syytä hymyyn –juttua. Olemme nimittäin mieheni kanssa keskustelleet siitä onko
pessimistillä helpompi elämä. Leikkaan tämän jutun hänen toimistonsa seinälle.
Samalla aukeamalla löytyi hyvä kirjavinkki: Kunnon mies. Näyttää miesmäiseltä mennä
ihan nollasta sataseen kuntoilun suhteen. Mielenkiintoista lukea toimiiko
sellainen ajatustapa vai ei. Kirjoittaa siis nainen joka on juuri lopettamassa
kolmen viikon pirtelö & keitto dieettiä. Köh, köh.
Taas yksi hymyn aihe
löytyi kun opastettiin taksijonojumppaan talvipakkasella. Jos tässä olisi
itsellä lähtö pikkujouluihin lähiaikoina, niin nuo liikkeet löytyisivät jonosta
aivan varmasti. Muutamat mulkoiluthan siinä luultavasti tulisi, mutta olisi tuo
sen arvoista. Sieltä jonostahan voisi löytyä muutamia muitakin mimmejä
jumppaamaan. Tuossa jutussa oli samaa pilkettä kuin aikoinaan Me Naiset lehden
alkupätkässä, joille nauroin sinkkukämpässäni vuosia sitten joka perjantai kun
olin päässyt töissä ja palkitsin itseni rankan viikon jälkeen lehdellä.
Näköjään tämä tapa nostaa jälleen päätään. Yötreenaamisestakin oli juttua, tätä
olisin voinut silloin sinkkuaikana tehdä ja haaveilen vielä joskus tekeväni.
Yössä on jotakin taikaa ja joskus olen öisin käynyt kävelyllä, mutta kyllä se
yksin on vähän pelottavaa.
Lehdessä oli myös hyvä
juttu siitä miten ihmiset kommentoivat toisten ruokamieltymyksiä, joskus
ärsytykseen asti. Muistan miten eräs ystäväni sanoi minulle muutama vuosi
sitten, että minun pitäisi rajoittaa kokiksen juomista. Ihmettelin, mistä
moinen johtui kun en ollut useaan kuukauteen juonut kokista. Sitten muistin,
että viimeksi kun olimme nähneet, niin meillä oli leffailta johon kuului myös
herkut, silloin join kokista ja hänen mielestään join siis sitä liikaa vielä
kuukausia sen jälkeenkin. Jutussa oli myös tapaus missä toisen ruokavaliota
moitittiin sillä hetkellä, kun toinen söi. Sitä en oikein hyväksy, koska
ihminenhän on jo valinnut mitä aikoo syödä kun ruoka on nenän edessä
lautasella. Jälkikäteen voi asiasta keskustella, jos kokee olevansa siihen
oikeutettu, mutta ei toisen ruokahetkeä saa pilata omilla mielipiteillään.
Tämäkin on käynyt allekirjoitetulle.
Sitten oli juuri tähän
vuoden aikaan oikea vertailu: tekniset aluspaidat. Itse ostan yleensä
pelkästään merkin tai hinnan perusteella. Nyt voi tuon vertailun pohjalta
perustaa sitten kaupassa vähän laajemmat mielipiteet. Tuollainen paita on
nimittäin ostoslistalla, sitä hölkkäämistä edelleen olen harrastamassa. Matka
on jo kasvanut monella pylväänvälillä, saa siis jo alkaa panostamaan
vaatteisiinkin.
Tässä vaiheessa olin
jo ajatellut mielessäni pari ystävää joille tämä lehti olisi hyvä joululahja.
Parin sivun päästä löytyi joululahjatarjous useasta lehdestä mitä voisi tuttaville
tilata ja itse saisi vielä tilaajalahjan. Kyllä minua suuresti ihmetytti, kun
valinnoissa ei ollut Sport lehteä. Jäi minun osalta sitten tilaukset tekemättä.
Lukeminen jatkui
reseptiosiolle, missä oli aika kutsuvan kuuloinen broileri avocadociabatta. Tämä
resepti pääsee ruokalistalle, kunhan olen päättänyt miten jatkan tätä minun
ruokavaliotani, ciabatta ei tällä hetkellä kuulu kauppalistalle. Glögiä löytyy muuten
sokeroimattomanakin. Tämä olisi ollut hyvä tietää jo viikko sitten kun piti
ostaa oikein hyvissä ajoin glögiä kaappiin. Olisi edes yksi purkki voinut
tuollaista olla, kun sitä sokeriahan voi ihan itsekin lisätä jos tuo kamalalta
maistuu ilman sokeria.
Aaarght… Pitsavertailu…
Oikein hyvänä lisänä jutussa on kaloritiedotkin.
Suunnittelin jo eilen,
että tekisin tulevana viikkona pitsaa pakkaseen. Pohjana olisi karppipohja ja
täytteeksi jotain suhteellisen vähäkalorista. Katsotaan nyt teenkö pitsan vai
hurahdanko tuon testin voittajapitsaan kaupassa. Pakkasesta, helppoa, nopeaa,
maukasta, miinuksena: einestä.
Heli Kajon jutusta
tuli mieleen, että iholla sarja alkaa taas tammikuussa. Viime kausi oli kyllä
sellainen päivänpäätös, että uskoisin katsovani toistakin kautta. Riippuu
tietenkin ihan siitä onko mukana kiinnostavia ihmisiä. Olikohan tämä kymmeneltä
illalla, kun yleensä menin makkariin juuri sopivasti kun sarja alkoi. Mukana
oli aina jotain suklaata tai pikkuleipiä aurajuustolla tai jotakin muuta ihan
turhaa syötävää kellonaikaan nähden. Eliköhän sitä niin mukana niiden naisten
elämää, että oli muka aina ansainnut jotakin herkkua, kun oli niin rankkaa?
Toisella kaudella saa hemmotteluna luvan olla pedikyyri tai joku muu
kauneusjuttu mikä ei lihota.
”Jos
haluaisin olla raikkaamman näköinen minun pitäisi vähentää viinin juontia” –Heli
Kajo. Tai sitten vetää kolmen viikon VLCD kuuri. Huomasin eilen yövoidetta levittäessä,
että kasvojeni iho on tullut todella sileäksi. Piti aamulla oikein katsoa vielä
suurentavalla peilillä ja totta se oli, että ihohuokoset ovat supistuneet ja
iho on vain mennyt parempaan suuntaan. Iso rooli varmasti myös sillä miten
paljon vettä juon nykyään päivittäin.
Kajon ruokapäiväkirja näyttää iltapainotteiselta
ja juuri kun itse on alkanut tottua siihen, että viisi kertaa päivässä pitää
syödä, niin näyttää ihan uskomattomalta miten joku voi syödä vain kaksi kertaa
päivässä. Hän on varmasti todella kiireinen ihminen. Asiantuntijan
arviossakin on mainintaa tuosta päivärytmistä. Pitää varmaan itse teipata
kelloon jotkin tarrat, että tajuaa syödä jotain noin kolmen tunnin välein.
Helposti nimittäin meinaa nytkin unohtua syödä, vaikka on kyse vain näistä
nopeista ruoista. Pitää ennakoida ja tehdä ainakin välipalat valmiiksi
kaappiin.
Tulevalla
viikolla taitaa tulla Helin paistetut vihannekset ohje ruokalistalle, sen
verran hyvältä näyttää, halloumista en kyllä ole ihan vakuuttunut, mutta jotakin
juustoa on kyllä pakko saada, sitä on nimittäin tehnyt niin mieli! Pitää
googletella juustovertailuja jos jotakin vähän kevyempiä, mutta hyviä
vaihtoehtoja löytyisi.
Way to go
Marja! Hintikan Marjasta on lehdessä juttu ja on ihana nähdä haastattelu raskaana
olevasta jumpparista. Itse aiheutin kummastelua kun kävin jumpassa niinkin
pitkälle raskautta ja aktiivisesti koko raskauden ajan, mutta eihän kukaan sano
ettei niin saisi tehdä jos vointi on hyvä. Raskauden aikana kannattaa liikkua - Terve.fi
Joululahjavinkeistä
odotin paljon, että voin jättää vinkin miehelleni, mutta vain Bergans of Norwayn
villasekoite takki oli sellainen minkä haluaisin ja sen hinta oli 250€, taitaa siis
jäädä väliin. Harkitsin juoksupukua
”mikä huomataan”, ostinhan ihan vasta värikkäät housut ja itse asiassa joulupukin
kirjeessä lukee ”jumppavaatteita (housut voi olla värikkäitä jos on
sporttikangasta ja paita mielellään musta ja ei ihonmyötäinen vatsan kohdalta)”,
en kuitenkaan juoksijana ole vielä niin varma, että haluaisin itseeni
kohdistettavan huomiota hölkätessä.
Kerran kävin jumpassa tavalliset siniset
leggarit jalassa. Ensimmäinen jumppa meni mahtavasti, niin kävin kysymässä
oliko toiseen vielä tilaa. Olihan siihen ja onneksi päätin käydä pukuhuoneesta lähettämässä
tekstiviestin miehelleni, että jään vielä toiseen jumppaan ja sen jälkeen kävin
onneksi vessassa. Nooh, ne housut oli niin hiestä märät, että näytti siltä niin
kuin olisin laskenut alleni….. En mennyt toiseen jumppaan vaan äkkiä kotia ja
siellä sitten ihmeteltiin miksi tulin niin aikaisin kotiin. Pyllistin ja
miekkonen repesi nauramaan. Kuulemma hikimuoto näytti lähinnä siltä, että
feeniksinlintu olisi noussut haaroistani. Niin sitä kantapään kautta piti oppia
mitä ei pueta jumppaan päälle.
Kauneusjuttuja, hiusvinkkejä, hajuvesiä,
Jooga-asentoja, eroon treenielektroniikasta, Zumba, bodypump, Method Putkisto, 27
syytä matkustaa Helsinkiin ja vaikka mitä muita juttuja jäi tässä vielä
selittämättä. Yllätyin lehdestä erittäin positiivisesti, tällaisen sunnuntain
levähdyshetken voisi ottaa useamminkin.
Seuraavassa numerossa näyttäisi olevan mielenkiintoisia juttuja.
Onkohan nutraus dieeteissä mukana?
Nyt vihdoin siitä painosta: Huomenna on tosiaan viimeinen VLCD päivä. 26 päivää nutrausta takana, jostan 6 All in One paketeilla ja loput 20 VLCD:tä.
Vaaka näytti 80.8kg
Pudotusta 1.6kg, mihin olen todella tyytyväinen
Kävin puntarilla sinä aamuna kun aloitin Nutrilett tuotteiden käyttämisen ja nyt 26 päivää myöhemmin paino tippunut 8,2 kg. On kyllä tosi hyvä fiilis tästä dieetistä ja aika haikeakin olo, kun nyt pitäisi linnunpoikasen räpiköidä omilla siivillä kohti sellaista ruokavaliota, että paino edelleen tippuu. Tammikuulle on suunnitelmissa seuraava VLCD, mutta nyt pitäisi sillä välin korvata pari ateriaa päivässä eri Nutrilett tuotteilla ja syödä viisaasti. Matkaa on vielä monta kiloa normaalipainoisen painoindeksiin, mutta sitä kohti tuo punainen viiva on menossa.
Tervetuloa numerolla seitsemän alkava paino!
Lumoavaa joulukuuta kaikille <3