Blogi on muuttanut: http://sannisunny.blogspot.fi.

perjantai 29. elokuuta 2014

DIY - Chililevite

 
Kohdalleni osui muutamia juttuja siitä miten levitteet kannattaisi tehdä itse.
Lisäkipinää touhuun antoi idea oman maun lisäämisestä.
 
Tässä teille rakkaat lukijat viikonlopuksi yksi tehtävä! :)
 
"Margariinit käyvät läpi rankan teollisen käsittelyn, jolloin niiden öljyt on muutettu täysin mauttomaan, hajuttomaan ja lähes värittömään muotoon. Lopulta harmaan öljymassan joukkoon sekoitetaan väri- ja makuaineet sekä voi."
-Iskelmä.fi
 
 
Chililevite
Jos levitteenkäyttäjiä ei ole useita, niin ohjeesta riittää puolet :)
 
200g voita
2dl öljyä (rypsi, oliivi tms,) Yksi näkökulma öljyvalinnasta
2dl vettä
2tl suolaa (tai vähemmän)
Mauste omavalintainen - Itse käytin yhden chilin
 
Säilyy jääkaapissa noin kuukauden
 
 
 
Anna voin olla pari tuntia pöydällä pehmenemässä
 
Lisää ainekset kulhoon
 
Plöp
 

Slörts
 
Sekoita tehosekoittimella
 
Whaaaat...?
 
Kaada seos rasiaan
 
TADAAA!
 
Kansi tiukasti kiinni
 
Laputa
(jos tykkäät Cheekistä, voit myös luukuttaa)
 
Rasia jääkaappiin *Läps*
 
Riippuen millä teholla jääkaappi hurraa,
levite voi olla käyttövalmis jo muutamassa tunnissa.

Toisella kertaa aion laittaa ehkä hiukan enemmän öljyä ja hitusen enemmän chiliä.
 
 
Jos tässä innostuisi vielä lisääkin kokkailemaan.
 
Hyvää viikonloppua!!! :)
 
 
 


keskiviikko 27. elokuuta 2014

Satoi tai paistoi

 Satoi eilen, satoi tänään, sataa huomenna


Taivaskin näytti uhkaavalta
 
SO WHAT!
 
Kuravaatteita ei minulta löytynyt, mutta naperot sain suojattua.
Ei tätä koputtelevan syksyn aikaa voi jäädä sisätiloihin kykkimään.
 
 
BANG! Takaisin treenaamaan!
 
On ollut superhaastavaa olla rennolla treenillä maratonin jälkeen.
Torstaina, kun oli jo fiilis täysin normaali lukuunottamatta nilkassa ollutta herkkyyttä.
 
 
Suunnitelmissa käydä pidempi lenkki viikon päästä, niin testaukseen hankin nämä:
 
Pitää käydä myös jalka-analyysissä, kun uskon minulla olevan ylipronaatio.
Tuosta nyt ei kuitenkaan sen enempää, kun en halua itse mitään arviota tehdä :)
 
Elixia ja Sats on yhdistynyt, niin paljon muutoksia on tapahtunut.

 
Eniten mun arkea sekoittaa se, ettei enää saa viikkoaikataulua printattua yhdelle sivulle,
 värikoodeja ei ole jumpissa ja niitä ei haluttuja ei oikein saa raksittua pois.
 
Mutta kaikkeen tottuu varmaan ajan kanssa.
 
 
Powerissa samat painot kuin ennen taukoa! Jeeeah!
 
Ohjaaja sanoi sitä, että pitää ottaa rennosti, kun maratonista on niin vähän aikaa, mutta....
Niin älkää tehkö niin kuin mina teen, vaan tehkää niin kuin kirjoitan :D
 
No ei vaan tosissaan: kuuntelen kroppaa ja teen sen mukaisesti.
 
Pilateksessa rentoutumista, kun Elixiaa rempataan
 
Tänään ihanan asiakkaan kans tapaaminen klo 6:00
Me rakastetaan aamuja
 
Kaupoissa ale ale! Meillä alkaa kampanja!
 
 
Ja ei kaikilla kesäkiloja ole, treenaamaan on silti tervetullut! :)
 
 
Viikonpiristys oli se, kun kolmijalka halusi grillin.
Ehdoksi sanelin, että saan kuntopyörän!
 
Anteeksi miten?
 
Phuuh, ei se ihan niin palasina ollut
 
Jeij! Passaa katsella Netflix maratoneja, vaikka ystävän kanssa
 
Rautaista tahdonvoimaa lukijat! <3
 

maanantai 25. elokuuta 2014

Onko elämää - Maratonin jälkeen


 Maaliviivan jälkeen lähdin eteenpäin pienellä hölkällä.
Chipin irroituspaikalla oli kaksi riviä irroittajia ja minä jäin jonottamaan, että pääsen ekassa rivissä toisen juoksijan jälkeen.
Siinä oli eräs järjestäjistä ja naurahti, kun siinä pojotin odottamassa vuoroa. Irroittajia, kun oli sellainen 8 kappaletta vapaana :D

Oli sellainen epätodellinen olo, kun kaikki kävi niin nopeaa.
Koko maraton lähti puolivitsistä, treenausta oli vähän ja matka olikin vain tuollainen. Katselin vielä takaisin katsomoon.
Valot loisti, musiikki pauhasi ja nimien juontamiset nosti kylmiäväreitä selkärankaa pitkin.

Pidemmällekin olisi voinut kävellä ja saada sapuskaa, mutta katsoin heti mistä pääsee katsomoon ja hakemaan omat tavarat. Astelin alas portaita ja penkillä istui tutunnäköinen mies. Muistatko Esan, tuon miekkosen joka antoi vinkin ylämäkien kävelemisestä? 

En tiedä miksi, mutta menin nyt sitten hänen luo ja ensimmäisen kerran
tajusin oikeasti tehneeni jotain ihan arvostettavaa muiden mielestä,
kun hän kätteli ja onnitteli.

Edelleen olen kyllä sitä mieltä, että tähän pystyy niin moni.
Ihmettelen miten iso asia tämä useiden mielestä on.

Siinä vaiheessa tuli ilmi, että hän oli juossut nyt sitten sen 462 maratonia ja lisää oli tulossa. Tarkempia tietoja löytyy Esan sivuilta. Sain lisää ymmärrystä siihen miksi ihmiset maratonia juoksevat. Siinä kävi paljon tuttuja pyörimässä ja puhuttiin ketä on vielä matkalla. Silmät avautui ensimmäistä kertaa sille miten paljon maratoonareita tosiaan on.

Sain käsitystä siitä millainen tunne voi täydellisen maratonin jälkeen olla. Oli kyllä täydellinen päätös maratonille, kun tuossa täydessä rentoutuneessa ja onnellisessa tilassa sai keskustella sellaisen ihmisen kanssa joka ymmärtää mistä puhun. Keskustelun aikana vain vahvistui ajatus siitä, että maratoneja tulen vielä juoksemaan ja monta, jos vain kunto niin suo.
Iltahan siinä olisi mennyt, vaan Hane odotti.

Esalle sanoin, että nähtäisiin 2015. Hän juoksisi 20. HCM:n ja minä 2.

Tulen nauttimaan jokaisesta kilpailusta mitä vielä saan juosta. Ilmoitankin nyt,
että ei tarvitse lähipiirin kauheasti miettiä mitä syntymäpäiväksi tai jouluksi toivon: maratoneille pääsyn mahdollistamista

Otetaan nyt suurimmaksi haaveeksi päästä New York City maratonille.

Hane tuli hakemaan, luurissa Protein Shape tsemppitiimi <3

Iskalle kuvaa
 Palautusta kehiin

Kotona 2 tuntia myöhemmin ja edelleen hymy jatkuu...

Ja maanantai saapui!
Sunnuntaina illasta rupesi tulemaan tunteita siitä, että olisi voinut tehdä asioita toisin. Jos ei olisi kävellyt siinä yhdessä vaiheessa, olisi voinut saada 4:42 ajan.. Jos olisin ottanut geelin aikaisemmin olisi juoksu voinut alkaa aiemmin ja olisin voinut päästä jopa alle 4:39.

Sain paasausta siitä, että en käyttänyt sykevyötä maratonilla, vaikka sellaisen kellon samana aamuna hankin. Minä halusin vain kellon, sykevyöstä ajattelin olevan vain haittaa, jos nauha hiertää. Kuulemma sykealueet olisi olleet erittäin tärkeää seurata.

Tässä vain korostuu se, että maratonikokemuksia on sen verran mitä on maratonin juosseita.
Eli ei nämä minunkaan vinkit kaikille sovi ja joillekkin voi näistä olla paljon apua. 

Treenatessa ja matkan aikana kuuntelin omaa kroppaa ja tein omat päätökset. En osallistunut mihinkään juoksukerhoihin, en seurannut sykkeitä ja varmaan tein monia juttuja "väärin". Esa ehti myös sen sanoa ettei ole mitään juoksutekniikoita opetellut, eikä enää ala opettelemaan.

Omalla tyylillä olen nyt mennyt ja olen aika tyytyväinen.
Suurella todennäköisyydellä testaan tulevan talven aikana näitä oikeita tekniikoita. Haluan pitää avoimen mielen ja katsoa miten tässä kehittyy.





SEURAAVAKSI ON KUVA VARPAASTA MISTÄ ON LÄHTENYT KYNSI.
STOPPAA TÄHÄN, JOS ET SITÄ HALUA NÄHDÄ! :)





Näyttää siltä, että vähillä vaurioilla selvisin. Pottuvarpaista lähti kynnet.

Tänään kaupungissa katselin tuota viimeisen kilometrin siltaa


Tänä vuonna se oli sitten 2x puolikasta ja yksi täyspitkä maraton.
Alunperin piti olla vain syyskuussa puolimaraton. Kaikella on tarkoituksensa.


Elämää on maratonin jälkeen:


perjantai 22. elokuuta 2014

Matka - Helsinki City Maraton 2014

Toivottavasti tähän nyt jonkintasoista tekstiä saa, kun on ajatukset aivan sekaisin. 
Paikkailen tekstiä ajan kanssa...
 
Hengitys.

Omat kuvat lauantailta on paikassa X.
Lisään ne tänne myöhemmin, jos vain saan ne koneelle

Olin perjantaina vielä sitä mieltä, että meen bussilla keskustaan, enkä matkanvarrelle halua mitään. Viimeiset ohjeistukset tuli ystävältä aamulla ja se riitti. Sen jälkeen rupesi tulemaan omatila päälle ja keskittyminen alkoi olemaan kisassa tai paremminkin siinä pohdiskelussa onko kaikki mukana.

Huomasin kuitenkin, että tsemppaus on muille tärkeä ja tytöillekin kokemuksena kiva käydä paikalla.
Päätin ettei siitä haittaakaan voi olla.

Kuljetus paikan päälle ja numeroa paitaan

Lähtöpaikalla oli sen verran tunnelmannostatusta, että tukijoukon visiitti oli pikainen. Muutenkin halusin ajoissa olla lähtöpaikalla.

Aamulla vielä mietin, että 5:30 on tavoiteaika, niin pitäisikö mun lähtä 5:00 jäniksen perään...
Jos uskon pääseväni lähemmäs 5:00, niin pitäiskö sitten mennä 4:30 jäniksen perään. 

Ensimmäisellä puolimaratonilla nimittäin menin viimeiseen porukkaan, etten vain olisi muiden tiellä.
Siitä johtuen jouduin sitten kuluttamaan radalla aikaa siihen, että jouduin ohittelemaan muita.

Kello 14:45. Lähtöpaikalla olen ja fiilistä nostetaan. Päätin sitten mennä 5:00 jänön luo. 
9 minuuttia vaille päätän laittaa Spotifyn päälle ja taddaa, puhelin on ruutu piemänä.

Pienitasoinen paniikki, kelaus siitä minkälaista on juosta ilman biisejä. Siinä starttailin luuira ja kuulin kyllä miten kehotettiin taputtamaan vierustoveria olkapäälle tsempiksi, vaan mun oli PAKKO saada musiikkia. 

Klo 14:46. Enemmän jännitystä. 4 minuuttia lähtöön ja luuri pimeänä. Kuulin, kun nyt taputettiin heille jotka lähtivät ensimmäisenä juoksemaan. Äh, pakko heille on taputtaa. *Tap tap* uuri kädessä ja respectiä niin kovatasoisille juoksijoille.

Ja mitä! Ruudulla näkyy teksti. "Slide down to power off" EI!
Nyt äkkiä Spotify päälle.

Reitti - Tarkempi kartta HCM sivuilla


Taisi olla minuutti lähtöön, kun oli kaikki valmista.
Tuli sellainen fiilis, että pitää muistaa muitakin tsempata, niin homma sujuu (joo, uskon karmaan).

Lähtö tuli ja sitten himmailtiin, että ensimmäiset porukat pääsee vauhtiin. Helsinki City Runilla menin aika alkupäähän omaa ryhmää, kun en tiennyt mistä aika otetaan.
Chippi kengässä, niin bruttoaika lähtee siitä, kun tulee startti. Nettoaika lähtee juoksemaan siitä, kun ylität starttiviivan kohdalla olevan mittauspisteen.

Olin 5:00 pupusen vierellä, vaan se jäikin sitten ensimmäisen kilometrin aikana taakse. Mietin, että lähdinkö nyt liian nopeaa juoksemaan ja pitäiskö himmailla. Päätin kuunnella kroppaa ja antaa mennä sellaisella vauhdilla mikä on ok.

Ensimmäinen juomapiste tuli tosi nopeaa. Ajattelin sen kuitenkin olevan hyvällä paikalla, jos porukka ottaa geeliä alkuvaiheessa.

Sen mitä opin 2015 vuotta varten oli se ettei jokaiselta huoltopisteeltä tarvitse jotain ottaa. Oli nimittäin niin nestemäinen olotila tuossa 10-20km välillä, että hyvin olisi pari pistettä voinut juosta vain ohi. Tuo tietysti on sitten säästä kiinni. Meille sattui hyvä ilma, oli satanut aiemmin, eikä aurinko paistanut koko aikaa.

Kikati, kikati


Yhdellä miehellä oli sateenvarjo mukana ja yleisöstä hänelle joku huikkas, että ei enää sada.
Tämä vanhempi mies totesi takaisin: "ei niin, mutta kohta paistaa".
Se oli siis AURINKOvarjo, ei sadevarjo! :)

Feikki-hymyä kehiin. Tämä tais olla sitä 10-20km pätkää.

13km kohta - kuva otettu maanantaina


Vähän tuon jälkeen tukijoukot antoivat vesipullon ja geelijuoman. Yyh...
Ei enempää vettä ja geelijuomiakin oli vielä. Pullo jäi roskikseen.
 
Lauttasaaren kohdalla kuului hälytysajoneuvon ääniä ja mieleen ehti tulla vaikka mitä kauhukuvia. Toivoin, että kaikki olisi kuitenkin hyvin kilpailijoiden osalta.... Oli tosiaan kaikki hyvin, kun kärki juoksi jo vastaan! :D Nämä supersankarit olivat maalissa 2:20 paikkeilla. Itse olin tuossa vaiheessa vähän yli puolenvälin. Uskomattomia koneita.

Pari kertaa keskustan pätkällä oli eräs miekkonen samassa tahdissa. Hänelle oli yhdeksäs maratoni ja tähtäimessä maaliinpääsy. Minulle tuli yhtäkkiä halu juosta ja kehotin häntä sitten ottamaan minut taas kiinni, kun hyydyn. En hyytynyt.

Espalla yksi mies kaatui minun edessä ja olin valmis auttamaan häntä ylös, mutta hän olikin kuin mikäkin ninja ja pyörähti suoraan pystyyn! :) Tuosta kaatumisesta mulla oli paljon enneunia. Joko se olin minä joka kaatui tai joku muu. Eniten jänniti maalisuoran loppukirissä kaatuminen.

Lähdin keskustasta jo takaisinpäin, kun sataman paikkeilla tuli 5:00 jänis porukkansa kanssa vastaan. Juteltiin erään miekkosen kanssa asiasta ja hän veikkasi loppuajaksi 4:17. Aika hurja tulos olisi kyllä tullut :)

Paluumatkalla Lauttasaaressa Länsiväylää ylittäessä juoksi vierellä eräs Esa. Naureskelin, että onneksi ylämäet tulee olemaan nyt alamäkiä. Hän kommentoi, että onneksi on niin paljon ylämäkiä, niin voi hyvillä mielin kävellä ne. Esalla oli muuten maratoneja takana 461 kappaletta. 19. Helsinki City Maraton...

Tosiaan... Turhaa sitä hitaampaa vauhtia yritti juosta, kun pystyi kävellen paremmin harppomaan mäkiä ylös.

Sain vähän tuon jälkeen tukijoukoilta pepe-lakun ja vesipullon.
Yäk makeaa, yäk vettä :D Jäi Pepe ja pullo pian matkasta pois.

34km kohdalla oli taas virnettä pelissä

Maxim! :D
 Tuon geelin jälkeen tapahtui sitten jotakin. 
Oli niin kevyt mieli siitä, että aika tosiaan menee paljon alle tavoiteajan, että ei enää paljon hetkauttanut koko matka.
Seuravalla huoltopisteellä kannustettiin mun vierellä juoksevaa naista sanomalla, ettei ole enää kuin 6 kilometriä matkaa.

Siis täh? 6 kilometria... En edes juokse niin lyhyitä lenkkejä! Mietin, että se on lyhyemmin kuin kotoa Viherlaaksoon ja takaisin...Sitten rupesi jalat lentämään.

Mannerheimin tiellä oli paljon porukkaa kannustamassa ja siinä lauleskelin Petri Nygårdin Selvä Päivä biisiä yhden patioporukan kanssa :D

 Kävelynä oli pätkä sillalle nousua stadionin lähellä.
Siinä piti vitsailla järkkäreille, että käännyn takaisin.

Stadionia lähestyttäessä oli aivan ihanan näköistä yleisöä. Monien silmistä välittyi sellainen vilpitön onnellisuus kilpailijoiden puolesta.

Reitinvarrella huomasin aikaisemminkin yhden ambulanssimiekkosen. Stadionia lähestyessä, hän sanoi jotakin rentoudesta. Nakkasin takaisin, että ajattelin lähteä toiselle rundille. Tuli kehotus kuitenkin käydä maaliviiva ylittämässä, niin saan ajan.

Koska ihan oikeasti minulla kävi mielessä jatkaa vielä. Mietin onkohan reitti vielä merkattu...Laskin geelien määrää ja sitä miten pärjäisi sitten ilman vettä. Miten stadionilta pääsisi kätevästi jatkamaan juoksua..Sitten muistin, että minullahan on Hane hakemassa ja saattaa olla lapsetkin jossain.

Otetaan sitten parempi aika tästä! Ihan tosissaanki olin :D

Hane otti tärinöissään katsomosta kuvan <3

Lähdin kaaresta loppukiriin ja parin viimeisen metrin aikana meinasi vauhti loppua. 
Ärähdin ja onnistuin säikäyttämään mun kanssa maaliviivalla olleen jätkän. Pahoittelen.

 Tollerona
 Miten sitä maaliinpääsyä sitten kuvailisikaan...
Onnellinen olo oli kai, mutta lähinnä tyhjä. Vielä jäi sellainen fiilis, että olisi halunnut juosta. Kauheasti maratonin rankkuudesta on peloteltu ja jotenkin itse on käsittänyt sen olevan aivan älytön matka. Nyt sitten tuli vain se "tässäkö tämä nyt oli". Silti hymyilin taukoamatta ja aion palata juoksemaan 2015.

Sunnuntaina tulee juttua mitä tapahtui maaliviivan jälkeen :)


Hyvää Cheekendiä lukijat! <3 







keskiviikko 20. elokuuta 2014

Valmistautuminen - Helsinki City Marathon 2014

Rupesin kirjoittamaan Helsinki City Maraton kokemuksesta, 
vaan siitä tulisi yhtenä kirjoituksena aivan liian pitkä.

Siispä tervetuloa lukemaan kolmessa osassa miten tuonne maratonille päädyin, miten siellä meni ja mitä sen jälkeen tapahtui.

Valmistautumisen julkaisen nyt, perjantaina tulee maratonista ja sunnuntaina on sitten tapahtuman jälkipuintia :)

 ***************************************************************************************************
Mitä pitää olla kunnossa maratonilla?
 
Hiukset tietenkin

Viiiitsi, vitsi

Sattui vain niin sopivasti, että Anssi taikoi minulle sopivasti kruunun päähän päivää ennen maratonia.
Laitan siitä kampaamoreissusta myöhemmin, kunhan Anssi palaa lomalta ja uusia lukija-alennuksia tulossa ;)

Myöhemmin perjantaina kävin hakemassa osallistujapaketin ja huomasin tämän bannerin
 Muistin samalla hetkellä, että tuollaisia kylttejä on tullut nähtyä jo useamman vuoden ajan ja aina olen ajatellut,
että "miten ihmeessä joku pystyy juoksemaan MARATONIN?! Aivan hulluja!"

 Kisahallin pihalla oli sopivankokoinen juomapullo

Ja jos tuollaisen joisi, niin tällaisilla lenkkareilla sitten vessaan

Tytöt toivat oman piristeen Kisahallilla, kun toinen halusi takaisin expo-alueelle tanssimaan
ja toinen oli kiinnostunut expo-alueen loppuosassa olevista vaatteista.

Tuli hiki


4v kuvaamassa

 Miksi miehen paikalla? No siksi, kun GoExpossa maaliskuussa olin samalla paikalla:

Maaliskuussa maraton tuntui vielä niin kaukaiselta ajatukselta.  
Mietin, että haluaisin osallistua, mutta onhan se aivan typerää yrittää maratonia, 
kun on juossut vain muutamia kymmeniä kertoja ja pisin lenkki alle 10 kilometria.

Ajatus maratonista jäi kuitenkin takaraivoon, jos sen joskus juoksisi.
Taisin tuossa vaiheessa kuitenkin jo tiedostaa sen, että elokuussa siellä radalla olen.
Mahdoton ajatus oli osallistuminen, koska ajattelin kisan päättyvän kesken.
Vielä mahdottomampi ajatus oli kuitenkin se, että odottaisin yli vuoden osallistumista.
Tuolloin kuitenkin luulin vielä, että ainoa juoksuni tänä vuonna on puolimaraton syyskuussa.

Blogistani kuitenkin löytyy jo toukokuussa juostu Helsinki City Run
ja kesäkuussa juostu Helsinki Half Marathon puolimaratonit, syyskuun puolikas on peruttu

Yritä pysyä mukana. En minä itsekään tiedä välillä mihin tulee muutos.

Pakko nostaa tähän yksi vanha kirjoitus,
missä hehkutan miten juoksumatolla juoksin 5km 40 minuutissa:
Ylisporttisen aamu jälkeen saapuu ketoosi

Minulla ei ole lapsuudesta mitään hurjia urheilutaustoja, en aikuisiällä ole harrastanut juuri mitään.
20kg pudotin reilu vuosi sitten ja silloin vasta aloin käymään salilla & jumpissa enemmän.
Ensimmäinen hölkkä ulkona (7km) oli viime vuoden huhtikuussa, enkä todellakaan viime talvena juossut, en edes syksyllä sateella.

Haluan näillä faktoilla tuoda vain sen esille,
että puolimaraton tai ihan täysmaraton voi olla saavutettavissa helpommin kuin moni uskookaan.
Pitää vain päättää, että haluaako näihin osallistua :) 

Kotimatkalla piipahdus apteekkiin
 
 Kaupasta energiaa tissitaskuun
What? 
Näitä tabletteja meni muutama kappale minigrip-pussiin ja pussi kulki mukana kisan ajan.
Abshock sai lisää tuettavaa matkalle... Näistä olisi saanut välittömästi energiaa tarvittaessa.
Jos siis huoltopiste olisi ollut liian kaukana, ettei geelin kanssa saisi vettä tai ei olisi urheilujuomaa.
Muistin tabletit kerran juoksun aikana, en ottanut yhtään.

 Osallistujapaketin sisältö
 Maxim pullo ei kuulu mukaan, Carbo loaderi oli työnalla.

Lisäksi tuli mukaan tällaista

Illalla vettä, puuroa, mustikkakeittoa, Carbo loaderia ja infon lukemista

Yö oli katkonainen ja aamulla aikainen herätys


Aamulla ruusunnupun huomatessa mietin, että saan olla tyytyväinen jos maaliin pääsen. 
Paljon kuitenkin tapahtunut alle kahdessa vuodessa ja jos tuon "hullujen homman" teen, niin taas on uusi alku edessä.

Kun minua jännittää, minä häslään. 

Aamulla vaatteiden testaaminen.
Olin jo aiemmin vaatteet juostessa testannut, mutta tämä oli taas osa häsläystä.

Moniko oikea juoksija testaa vaatteet maratoni-aamuna?

 "Lyhyet oli kivemmat, mutta siellä on Asics...."

Häslätessä pakataan näin:

Okkei, homma alkaa oleen paketissa. Pitää itseään muistuttaa, että söis jotain.
Note to self: 2015 maratoniaamulle teen valmiiksi aamupalan ja kevyen lounaan jo edellisenä iltana.
Ainakin pitää kirjoittaa ylös mitä syö, kun sähläri sitten ei saa syötyä juuri mitään tai mitä sattuun.

Jännityspiikkeinä vedän sydään henkeä sisään ja päästään pätkittäin ulos. 
Avomies tiesi pysyä kauempana.

Sitten pyysin avomieheltä sadetakin, minkä hän kertoi häneltä löytyvän ja sitten vielä se kello, minkä hän lupasi....

Sadetakkia ei löydy ja kello ei toimi.

Hyvä.
Kohteena Budget Sport klo 11:00 (maraton startti klo 15:00)

Päätin vielä pikkasen häslätä ja päätin hankkia aurinkolipan. Jos sattuu paistamaan aurinko, niin ei tarvitse käyttää aurinkolaseja.
Hiki pysyy poissa silmiltä ja jos sattuu satamaan vettä, meikit pysyy paremmin kondiksessa...

Kyllä. Häsläri meikkasi maratonille.
Tähän käyttöön on erittäin hyvä Joe Blascon meikkivoide.

Sitten jos sitä olisi valmis siirtymään kisapaikalle...

Jännittääkö?

Hengistys, phuuh, phuuh, phuuhhh...

AAAARGHT! Juoksemaan!
 

***************************************************************************************************

Yhteenvetona:
Omalta osaltani tankkauksesta voin sanoa, että vähemmälläkin nesteellä olisin pärjännyt. 
Tavallisesti juon vähän alle kolme litraa ja määrä oli nyt lähemmäs neljä.
Kolmen päivän ajan kaikki ruoat oli vaihtoehtoja, mitä enemmän hiilihydraattia sen parempi.

Maratoniaamu meni häslätessä vähän penkin alle, käsittääkseni se on aika yleistä.

Ruokalistalla oli tankkausaikana:
Leipää, puuroa, pastaa, kanaa, tuoreita hedelmiä, marjoja, jogurttia, urheilujuomaa ja carbo loader + kasviksia joista ei eroon halua.
Finelin sivuilla voi tarkastella eri ruoka-aineiden pitoisuuksia ja rakentaa listoja eri kriteerejen mukaan: Fineli - Eniten ja vähiten
 
Keskiviikkona ja torstaina söin ja join paljon. Olotilaani kuvatkoon märkä pirteä pesusieni.
Perjantaina tasoitin ruokailua, mutta silti oli hiilihydraattivoittoista.

Tuota olotilaa olisi varmasti helpottanut se, että olisin hiilihydraattien määrää nostanut jo viimeisten treeniviikkojen aikana.
En vain nähnyt sille treenivaiheessa tarvetta, kun lenkit meni ok ja palautuminen tapahtui nopeasti.

Perjantaina oli todellakin jo ruokakiintiö täynnä,
onneksi olin saanut juomajauheet käyttöön.

Aiheesta hyvää luettavaa:
 
Lopuksi vielä: En usko minkään tankkausohjeistuksen olevan 100% varmuudella juuri SINULLE tehty.
Kuuntele omaa kehoa ja luota omiin vaistoihin. Ohjeistukset on tehty suuntaa-antaviksi ja valtavirtaan sopivaksi :)