Blogi on muuttanut: http://sannisunny.blogspot.fi.

perjantai 30. marraskuuta 2012

Pitsaperjantaina keskustelua ravitsemusterapeutin kanssa


Kokkailut jatkuvat edelleen ja tänään syntyi lounaaksi pitsaa. Samalla tein toisen pohjan siltä varalta jos päivälliseksi teen toisen, se tulikin sitten syötyä ilman täytteitä.

Ohje (kaksi pitsapohjaa)
2 pussia Creamy Chicken keittoa
Mausteita mielen mukaan (esimerkiksi ½ tl valkosipulijauhetta, 1tl currya, ½ tl mustapippuria)
noin 1dl kuumaa vettä
Levitä puolet taikinasta kostutetulla lusikalla pannulle lätyksi
Paista miedolla lämmöllä
Täyte:
Pohjalle 2 murskattua kirsikkatomaattia
Silputtua punasipulia ja paprikaa
Basilikaa & Oreganoa
 
   


 

Jos olisin kokannut uunissa perheelle jotain ruokaa, niin olisin tätä pitsaa pyöräyttänyt uunissa muutaman minuutin.

Tässä on ihan pää pyörällä, kun voi muutaman päivän päästä alkaa syödä taas tavallista ruokaa. Ensimmäisenä teen kyllä uunilohta, sillä sitä on ollut ikävä! Tänään keskustelin ravitsemusterapeutin kanssa ja juteltiin miten paljon aikaa sitä meneekään ruokahetkien suunnitteluun. Minun pitäisi pitää kalori määrät niin, että ne on korkeintaan 1000kcal nyt ensimmäisen viikon ajan. Nyt suunnitelmissa on korvata kaksi tai kolme ateriaa päivässä edelleen Nutrilett tuotteilla.
Mietin myös sitä, että olisiko ketoosia mahdollista jatkaa, vaikka siirtyy normaaliin ruokavalioon. Jos pidättäytyisikin kala, liha, kasvis vaihtoehdoissa. Ravitsemusterapeutti ei tähän osannut kommentoida, koska kaikilla meillä on eri rajat siinä paljonko hiilihydraattia kroppa sietää, että pysyy kuitenkin ketoosissa. Itselläni se alkoi jo neljäntenä päivänä All in One dieetillä missä hiilihydraattia on noin 99g per päivä. Olisi iso apu jos joku kokeneempi viitsisi kommentoida tai jos jollakin on hyviä ideoita siitä minkälaisia ruokia syödä ensi viikolla. Lisäksi tarvitsisin vinkkejä hyvästä kalorilaskurista.

Huomenna alkaa joulukuu ja on miljoona kertaa jo käynyt mielessä mitä kaikkea haluankaan jouluna syödä. Joulunaikana en kyllä aio kaloreilla vaivata päätäni, mutta ennakoin katsomalla etukäteen ruoista vähäkalorisimpia vaihtoehtoja pöytään. Esimerkkinä se, että minulle on ihan sama onko herkkuna Fazermint vai After Eight minttusuklaata. Näiden erona on kuitenkin se, että Fazermintissä on 11kcal enemmän 100 grammaa kohti. Ei ole iso ero, mutta tuontyyppisillä vertailuilla voi joulutarjoilujen kalorisumma olla paljon vähemmän. Pienistä asioista syntyy suuria asioita. Googlettelun ohessa löytyi sitten tämä artikkeli: Nämä joulusuklaat ovat pahimpia kaloripommeja -2600 kilokaloriapaketissa!

Tämä tästä pähkäilystä, jatkan ruokien kaloreiden selvittelyä ja ihmettelen miten tätä VLCD:tä voi olla enää vain kolme päivää jäljellä. Uskomattoman nopeaa meni kolme viikkoa ja sunnuntaina ratkeaa. paljonko painoa sitten lähti.

Oikein rattoisat ja lumiset viikonloput kaikille!

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Keskiviikon Nutrilett kanahampurilainen


Aikaisin aamulla soi ovikello ja siellä oli lähetti mukanaan Nutriletilta paketti missä oli uutta Delicious Chocolate Shake ja Forest Fruit Shake .

uusi pienempi pussi Delicious Chocolate paketissa


Ihan kuin ajatuksia olisi luettu, kun muutaman kerran tuli jauheita kaadettua yli, kun kaadoin jauhetta sheikkeriin ajattelin miten kapeampi pussi olisi hyvä ja sitten se ilmestyi. Pienempi pussi mahtuu paremmin sheikkerin sisään, kun pitää syödä jossain muualla kuin kotona ja pakkaa tarvikkeet mukaan. Kaikki jauhe menee lasiin tai sheikkeriin ja valmistusmateriaalin vuoksi kaikki jauhe tulee pussista helposti ulos.
Ainoa miinuspuoli on se, että pussi pitää avata saksilla. Minulla ei yleensä saksia ole jumpassa mukana, niin se menee sitten hammastekniikaksi. Saa tuon uuden pussin keskeltä auki, mutta jauhetta jää helposti pussiin ja sotkua voi tulla. Jos vain tuotetta pystyy vielä muokkaamaan, niin ehdottomasti sahareunat päähän minkä avulla voi avaamisen tehdä tai edes yksi lovi, niin pussin saisi auki ilman saksia.

Maku oli kyllä kohdallaan ja tämä tuote on siellä ykköspaikalla suklaapirtelön kanssa. Tämän pirtelön kanssa voisi tulevaisuudessa syödä pari mansikkaa. Metsämarjapirtelö ei yllä ykköspaikalle tai sitten se johtuu siitä, että se oli kokonaan uusi maku. Suklaapirtelöä kun olen kuitenkin useamman kerran jo juonut. Pitää maistella metsämarjaa vielä uudestaan ja tehdä se oikein kylmään veteen.

Minulta alkoi pirtelöt juuri loppua, koska monesti on ollut helpompi sheikata pirtelö kuin tehdä keitto. Lisäksi keitot ei enää maistunut niin hyvältä kuin ennen. On kuitenkin hyvä, että minun piti alkaa miettimään miten pärjään jos pitää pelkästään keittoa syödä. Aloin nimittäin tehdä keittojauheesta taikinaa ja olenkin nyt useampana päivänä syönyt kana –ja kasvislettuja. Tänään päivälliseksi oli Nutrilett Kanahampurilainen, eli kaksi kanalettua joiden välissä salaattia, paprikaa ja pihvinroolia sai vetää sipulirenkaat.

 
Kanakeittojauhe
Mausteita (esimerkiksi ½ teelusikallista currya ja valkosipulijauhetta)

Vajaa desi kuumaa vettä
Paistetaan miedolla lämmöllä

Aikaisemmin oli huono asia, kun oli vain keittoja jäljellä ja nyt olen tyytyväinen, että niitä on. Huomenna teen kahdesta kasviskeittopussista taikinan ja paistan jo aamusta neljä lettua. Saa lounaan ja päivällisen vielä nopeampaa, kun letut on valmiina jääkaapissa. Puhumattakaan siitä miten helposti nämä voi ottaa vaikka pienessä pussissa mukaan ja syödä melkeinpä missä tahansa.

Jos myrsky pauhaa vielä huomenna, niin saattaa olla, että toinen keitto jää keittomuotoon ja käperryn sohvannurkkaan viltin alle kuuman keittokupin kanssa.
Tänään jumpassa kaverini oli ihmeissään siitä mitä minulle on tapahtunut. Kuulemma posket olivat kadonneet. Tuollainen kommentti kyllä piristää vielä monta päivää J Mielenkiintoista kyllä, kun kerroin tekeväni Nutriletin kanssa tätä laihdutusprojektia, niin ensimmäinen kysymys oli, että eikö minulla muka oikeasti ole nälkä. Ihan samaa nimittäin minä aluksi pelkäsin, kun en yhtään tykkää siitä miltä nälkä mahassa tuntuu. Kerroin kyllä rehellisesti, että iltaisin tuntuu nälkä, tuntuu muuten nytkin kun joka ikiseltä telkkarikanavalta tuntuu tulevan ruokaohjelmia.

Xycling tunnille jäi 322kcal teräsleidin käskyttämänä



Viikon romahdus: kaupasta saapui meille kotiin tuoreita sämpylöitä. En edes pitkään aikaan ole oikein syönyt vaalea leipää ja nyt ne sämpylät oli muka aivan ylitsepääsemättömän hyvän tuoksuisia, näköisiä ja ihan mitä tahansa. Niinhän siinä sitten kävi, että purin yhtä sämpylää. En nielaissut yhtään, vaan piti vaan päästä sitä puremaan. Oli hienot ilmeet miehelläni ja heti hän sanoi etten kyllä saa takaisin sinne pussiin sitä laittaa. Keittiössä on nyt erillisessä pussissa puolikas littana sämpylä… Miksi ihmeessä sekin piti säilyttää, roskiin vaan.

Jos sitä nyt taas kokoaisi itsensä, eikä sortuisi moisiin hullutuksiin. Olisi kyllä ihana kuulla jos muillakin on ollut jotakin vastaavia tilanteita :D
Nutraamisiin!

 

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Viikonloppu täynnä kiusauksia


Kylläpä oli tänä viikonloppuna lähellä dieetin katkeaminen. Lauantaina kävin jumpassa ja sain viestin, että minulla on sitten vapaata perhevastuista koko päivä ja ilta. Ensimmäisenä menin kotiin parin tunnin päiväunille. Sitten aloin kartoittamaan missä kaverit viilettää ja jostain kumman syystä kaikilla oli jo iltasuunnitelmat sovittuna, niin kuin yleensä ihmisillä on. Seuraavaksi sitten aloin miettimään mitä voin tehdä, kun ei voi syömään mennä. Mieleeni tuli mennä leffaan ja katsoinkin sopivat esitysajat lähiteattereista. Siinä meni sellainen tunti, kun pähkäilin lähtisinkö vai en. Puntaroin nimittäin sen asian kanssa, että pystynkö menemään leffaan ilman karkkia.

Edellisellä kerralla kun kävin leffassa, minulla oli pieni limsa ja pienet popparit, joiden väliin jättämistä suunnittelin jo seuraavalle kerralle. Nyt jostain syystä karkit tuntui ihan ylipääsemättömältä esteeltä. Kuvittelin jo pitkät irtokarkkihyllyt ja sen miten ottaisin vain kymmenen karkkia. Kuitenkin jo se kymmenen karkkia meinaisi sitä, että dieetti on katkennut. Fit-lehdessä oli muistaakseni testi millä voi testata omia syömistottumuksia. Sen minä jo tiedän ennakkoon, että olen tunnesyöppö. Lauantaina otti pattiin ihan kunnolla ja joskus ei vain ymmärrä miten toinen ihminen toimii, niin heti oli mielessä kulhollinen karkkia. Jos sitä ehtisi tänään lehden lukemaan ja saisi terveellisiä ajatuksia päähän näiden karkkiajatusten sijaan.

Jäin sitten turvallisesti kotiin katsomaan Liv kanavalta Vain elämää jaksojen uusintoja, en kaikkia jaksoja ollut vielä nähnyt. Kyllä niistä tuli hymy huulille ja mieli rentoutui. Tuli taas tehtyä täytetty sieni ruoaksi, tällä kertaa mikrossa. Sekin tapa oli ok, mutta kuoresta ei tullut rapea, niin suosin uunissa tekemistä. Iltapalaksi söin suklaapirtelön, persiljaa ja lasillisen kukkakaalia. Pysyin siis edelleen dieetin sallimissa rajoissa ja nyt olenkin erittäin tyytyväinen siitä päätöksestä, etten lähtenyt mihinkään. Lisäksi olen tyytyväinen itseeni etten syönyt kotitekoista pitsaa minkä tuoksu kodissamme leijui lauantaina. Voihan *kurnauuu* mitä maha siitä oli mieltä, mutta pää pysyi päätöksessä syödä vain sallittuja ruokia.
 

Tänään Fröbelin palikoiden keikalle, sopii hyvin tähän villiin viikonloppuun ja sen jälkeen synttärikekkereille missä on juhlien järjestäjän tuntien varmasti erittäin monta kiusausta nenän edessä. Tämä minun ystävä nimittäin on tehnyt monesti itse valkosuklaasydämiä, mitkä ovat taivaallisen ihania. Toivottavasti niitä ei tänään ole tarjolla. Pilli sheikkerin sisään ja sheikkeri suklaapirtelöjauheen kanssa laukkuun, niin voi nälän saapuessa syödä fiksusti. Vesipullo lähtee myös laukkuun, että muistan juoda tarpeeksi.

Se painon jämähtäminen kun todennäköisesti johtui siitä, etten juonut perjantaina tarpeeksi. Vaaka näytti tänä aamuna 82,4kg! Jes, jes ja JES! Pääsin siis varaamaan risteilyn, koska tuo 400g lähtee aivan varmasti ennen risteilyä. Aivan mahtava juttu! Viimeksi olen painanut näin ”vähän” vuonna 2009. Pudotusta viikossa 1,5kg, ei niin jyrkkä pudotus kuin viikko sitten, mutta aivan älyttömän hienolta tuntuu tuollainenkin määrä saada pois harteilta. Olen nyt elänyt 18 päivää Nutrilett tuotteilla ja painoa tippunut aloituspäivästä 6,6kg. Aion aivan varmasti jatkaa näillä tuotteilla. Mielessä on monta kertaa pyörinyt, miksen aiemmin tiennyt näiden toimivan näin hyvin. Pitää olla tyytyväinen, että edes nyt on nutraus päässyt alkamaan. Tietysti on ikävä monia tavallisia ruokia, mutta niitä saan kyllä syödä sen jälkeenkin kun paino on pudonnut tarpeeksi. Sitten vain pitää olla järki päässä, syödä sopivia annoksia ja urheilla turhat kalorit pois. Haaveilen jo siitä, kun vaaka näyttäisi luvun 79kg...
 
 Kuvan saa klikkaamalla suuremmaksi
 
Nyt tämä 2009 vuosimallin kroppa alkaa laittaa pakkelia naamaan ja laitan NE (nyt jo liian isot )farkut jalkaan. On muuten vaatekaapin koko tuplaantunut näiden pudotettujen kilojen myötä J

Jippii ja jes! Hyvää sunnuntaita kaikille! J

perjantai 23. marraskuuta 2012

Löytyi uusi tapa syödä keittoja ja upea yrttiruukku saapui taloon


Taisi olla viime viikko sellainen spurttiviikko. Menin nimittäin taas aamulla käymään vaa’alla ja siihen se on jämähtänyt: 83,5kg. Aamulla pääsin kuitenkin pitkästä aikaa käymään jumpissa, niin sinne jäi kyllä vähän liikaakin energiaa. Aurinkoisen Satu-Marian ohjauksessa hujahti yhteensä yli 600kcal, pitää alkaa miettimään tarkemmin mitä jumppapäivinä syö tai sitten pidättäytyä vielä noista vauhdikkaimmista jumpista siihen saakka kunnes VLCD loppuu.

Tänään oli älyttömän ihana yllätys kotona kun tulin asioilta, minulle oli tullut paketti. Siellä oli Sagaform Pascal Charmolun kolmoisyrttiruukku. Kävin heti ostamassa siihen persiljan, basilikan ja tillin. Tilli ei ollut mikään viehättävin vaihtoehto, mutta sai nyt lähikaupasta kelvata. Enää ei tarvitse kauheasti pähkäillä millä ruokia piristää, kun näissä ei kyllä turhia kaloreita ole! Tänään tuli persiljaa parikin kertaa syötyä tavallaan jälkiruoaksi, kun tuossa se pöydällä nyt on napostelua varten.
 
Sagaformin kuvastossa on mielestäni hyasinttejä tuossa ruukussa, ei yhtään huonompi idea tuoksuntuojahyasinttia varten joulunajaksi. Ei tarvitse sitä kastelemistakaan ihan joka päivä muistaa, kun noissa ruukuissa on mahdollisuus reunasta kaataa vettä ruukun pohjalle. Vaan nyt on kyllä paikat varattu yrteille. Ihanaa aloittaa viikonloppu, kun on saanut uuden hyödyllisen sisustuselementin.
 
 
 

Lähipäivinä on ollut vaikeuksia syödä keittoja, johtunee pääosin siitä syystä, että pirtelöt on vain niin paljon nopeampi tehdä ja syödä, varsinkin nyt kun on sheikkeri käytössä. Olen googletellut nutrauksesta tietoja ja keskustelupalstojakin tulee luettua. Osuikin silmään erittäin hyvä neuvo miten joku oli syönyt täytettyjä sieniä. Ostin sitten pari isoa sientä ja sisään sulloin paksua kanakeittotahnaa (mausteeksi mustapippuria), punasipulia ja sienen jalka. 175 asteisessa uunissa sellainen 15 minuuttia ja oli muuten hyvää! Sai oikeasti syödäkin jotain ja oikein pureskella. En mene takuuseen tuosta lämpötilasta ja ajasta, kun vaihdoin lämpötilaa ja kellokin oli vain kauniina seinällä. Lämpötila ja aika siis arvioita. Katson tarkemmin ensi kerralla.
Koristeeksi vielä persiljaa ja basilikaa
 
Viime kirjoituksessa kerroin siitä miten hengitys on alkanut haisemaan. Eipä muuten ole enää ongelma! Persilja auttaa tähän vaivaan J

Vaikka vaaka ei liikahdakaan, niin silti on uuden ruokalöydön ja yrttiruukun vuoksi fiilis korkealla.

Upeaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Vartalo ja mieli kiittää. Viikko VLCD:tä takana.


Pitikin mennä käymään vaa’alla, eipä ollut tippunut ”kuin” 300g paino. Ei tuon kyllä pitäisi olla mikään ihme, kun enhän minä moneen päivään ole edes urheillut. Silti tuo tuntuu pieneltä pudotukselta, kun sunnuntaina sai niin jyrkkää käyrää piirrellä taulukkoon. Kokonaisuudessaan tässä on parissa viikossa lähtenyt 5,4kg nutraamalla, niin siihen olen kyllä todella tyytyväinen! Nyt on vasta keskiviikko, tässä on vielä kolme kokonaista päivää tehdä asialle jotain. Asiaa vaikeuttaa se, ettei pariin päivään ole jumppaan asiaa, koska toinen lapsista on vielä kipeänä. Eipä se urheilu ole kuitenkaan siitä kiinni pääseekö kotoa pois vai ei, enemmän se on sitä että alkaa vain tehdä. Päässäni alkoi soimaan Suvi Teräsniskan – Jos Mikään Ei Riitä.

Eilen kolahti postilaatikkoon Fit-lehti, ruokavaakaa ei vieläkään näy, mutta lehti sentään tulee. Ensimmäisenä aukeaa juttu 5 parasta liikettä six-packiin, koska minun kropassa ongelmakohta on maha. En usko, että ikinä mitään six-pack mahaa edes voisin saada, mutta ainakin parempaan suuntaan tätä ilmestystä voi saada. Näyttää tuossa kyllä muitakin mielenkiintoisia juttuja olevan, kirjoittelen niistä sitten lisää, kunhan saan lehden luettua. Tässä onkin sitten valittavaa illalla: jumppaako vai meneekö sänkyyn lukemaan lehteä. Kyllähän nämä asiat voisi yhdistääkin.
Voihan aaaarght mikä maha tuolla kansineidolla on!
 

Eilen tuli löydettyä kiva vivahde suklaapirtelöön: jäähileet. Laitoin pirtelön pakkaseen, kun aloin tekemään iltajuttuja ja muistin sen vasta puolentoista tunnin päästä. Tarkoituksena oli saada vain todella kylmä pirtelö, mutta tulikin sitten jäähileversio, mikä oli todella kylmä. Aion tehdä tätä tulevaisuudessa aivan varmasti, lisäksi voisi ehkä laittaa vielä minttua.
 

Ruokailut menee nykyään niin, että aamun aloitan suklaapirtelöllä joskus kahdeksan aikoihin, yhdeltätoista on lounaaksi keittoa, kahdelta on vaniljapirtelö välipalaksi, viideltä päivälliseksi toinen keitto ja illalla seitsemän aikoihin on taas suklaapirtelö. Tuosta suklaapirtelöstä on tullut nyt ihan lempiruokaa ja joskus korvaan keiton suklaapirtelöllä. En tänään halunnut lounaalla syödä mitään lämmintä, niin suklaapirtelö oli nopea tehdä ja vei nälän pois.

Vieläkään en ole halunnut alkaa lisäämään mitään muuta tähän ruokavalioon kuin valkosipulia ja basilikaa. Mielessä on käynyt monta kertaa syödä kukkakaalia tai kurkkutikkuja illalla, mutta pirtelön jälkeen niitä ei sitten ole enää tehnyt mieli, niin en ole turhaa alkanut menemään vielä normaalia ruokavaliota kohti. VLCD on nyt kestänyt viikon, eilen tein uusia päiväpakkauksia laatikkoon ja ihmettelin miten ne ruoat niin nopeaa kuluu, mutta niinhän tämä aikakin kuluu. Pari päivää sitten alkoi sellainen vaihe, että tätä ei enää mieti dieetin kannalta vaan tämä on nyt minun ruokavalioni.
Kauneus on katsojan silmissä 
 

Olen lueskellut muutamilta keskustelupalstoilta kommentteja näistä tuotteista ja yhdessä oli kirjoitus miten joku oli väkisin juonut niitä kasvisliemiä mitä oli All in One paketissa. Minun mielestä ne taas oli aivan parhaimmasta päästä ja mietin, miksei niitä ole vaihtoehtona Quick Weight Loss – tuotteissa. Muistin miten ensimmäisenä päivänä oli sellaista ennakkoluuloa näitä makuja kohtaan, kun jotenkin ajattelin näiden maistuvan pahalta, kun kyse ei ole normaalista ruoasta. Jos olisin siinä ennakkoluulossa pitäytynyt enkä olisi lähtenyt ajattelemaan näitä painonpudotuksenkannalta, niin varmasti olisi ollut vaikeampaa nieltävää koko setti. Edelleen se vaniljapirtelö menee kylmänä, pillillä ja muita hommia tehdessä, mutta siihenkin makuun olen jo alkanut tottumaan.

Suurena miinuksena on tullut se, että hengitykseni haisee, help J Tuleepahan harjattua hampaita useasti ja edelleen suuvesi on hyvä ystävä läpi päivän, mutta taisi pussailut jäädä vähäksi aikaa...

tiistai 20. marraskuuta 2012

Tavoitteiden tarkastamista


Muistin eilen, että minulla oli ystävättäreni kanssa sopimus siitä, että me lähdemme risteilylle kun vaaka näyttää minulla 82kg ja hänellä 72kg. Pitääkin soitella ja kysyä onko meillä piakkoin lähtö edessä. Minulla tuohon tavoitteeseen olisi vielä 1,9kg, minkä toivon tässä parin viikon aikana tippuvan. Ystävättäreni laihduttamisesta en tiedä mitään, hän voi olla yllättynyt kuullessaan tällaisesta muutoksesta minun elintavoissa. Siinä onkin sitten yksi haaste: osata syödä oikein laivan buffetissa tai yleensä ravintoloissa. Sunnuntaina kirjoittelin seuraavan tavoitteen olevan 79kg, mutta kyllä se ensimmäinen on kuitenkin tämä risteilylle pääseminen. Itselleni on helpompaa ajatella pikkuetapein tätä painonpudotusta kuin sitä, että vielä on 14,9kg ylimääräistä painoa harteilla.

Jälleen kerran näyttää suurimmassa pudottajassa alkavan uusi kausi. En voi olla vertaamatta omaa kroppaa ja kilpailijoiden kroppaa keskenään, varsinkin silloin kun paino on lähellä sitä mitä itse painan. Tässä kaudessa näyttää olevan alussa paljon painavampia kilpailijoita, mutta kyllä nämä jossain vaiheessa minun lukemiin tulee ja sitten viilettää niistä ohi. Rankan näköistä touhua on varsinkin tuon naisen ryhmässä. Olisi kyllä aika huippua joskus saada tuollainen energiakimppu mäkättämään viereen, kun tekee treeniä.

Yhteistä tällä hetkellä kilpailijoiden kanssa on se, että myös heillä on täydellistä elämäntaparemonttia käynnissä tai siis oli kuvausten aikana. Minullakin pyörii miljoona ajatusta ruoan suhteen, että mitä saa alkaa syömään ja mitkä on ollut kaikista huonoimpia vaihtoehtoja vanhassa ruokavaliossa. Heillä on myös isona osana urheilu, mutta minulla se alkaa pikkuhiljaa lisääntyä, kun ruokavalio alkaa normalisoitua. Laihdutin aikaisemmin aktiivisesti urheilemalla, mutta nyt tämän dieetin aikana olen huomannut miten on parempi tehdä tämä näin päin. Minulla oli ateriakoot pielessä ja en todellakaan usko, että nyt jaksaisin syödä sellaisia annoksia mitä aikaisemmin. Joka ilta ihmettelen, kun en pääsekään enää ”mahan viereen nukkumaan”, vaan nyt tämä kroppa on tosiaan pienentynyt. Pilateksessakin on aivan erilaista käydä, kun on parempi tuntemus kroppaan, kun siinä tehdään niillä syvillä lihaksilla ja nyt minä vihdoin tunnen missä ne on.

Eilen sain nähdä kuvat mitkä otettiin viime viikolla. Niissä on tarkoituksella tiukempaa paitaa päällä, että näkee kaikki kurvit ja kyllä ne näkyvätkin. Olen kuitenkin iloinen, että kuvat tuli otettua, onpahan jokin mitä katsoa jos on motivaatio hukassa tässä projektin aikana. Itsestä ei ihan noin isolta ja kurvikkaalta tuntunut kameran edessä ollessa, mutta sellainen lopputulos sieltä vain tuli. Eipä se kamera valehtele ja kyllä ne hyvin onnistuneita kuvia kuitenkin on, oli kurvit missä tahansa.

Nyt on auennut kokonaan uusi ruokamaailma mieleeni, johtuen siitä miten tarkemmin kiinnittää huomiota siihen mitä ruokia ympärillä on. On tullut mieleen miltä maistuisi tyrnimarjahillo lohen päällä tai banaani broilerin kanssa. Sinkkuaikoina minulla oli tapana kokeilla edes yhtä uutta reseptiä kuukaudessa, yleensä reseptin bongasin Me Naiset lehdestä mikä sujahti postiluukusta sopivasti viikonloppua varten torstaisin. Kunhan tässä alkaa normaaliruokavalio ilmestyä taas elämään, niin otan kyllä tuon tavan takaisin testata uusia ruokia. Tällä hetkellä vähän aprikoin, jos sitä näin ennakkoon etsisi jo jotain hyviä vaihtoehtoja. Sen kyllä teen silloin kun muut on nukkumassa, niin ei tarvitse alkaa murisemaan jos menee hermot astetta tiukemmalle kun ei voi ruokia syödä vielä.

Nyt on pari päivää ollut sellainen olo, ettei tee mieli lämmintä keittoa. Kyllä se aina maistuu hyvältä kun sitä alkaa syödä ja varsinkin jälkeenpäin, mutta jotenkin on vain sellainen olo, että pirtelö on (varsinkin nyt sheikkerillä) paljon nopeampi ruoka tehdä ja nauttia. Joskus jos vaniljapirtelön maku tökkii, niin teen samalla jotain kotitöitä esimerkiksi tyhjennän tiskikonetta. Ei tunnu missään se maku ja ihan huomaamatta tulee nautittua välipala samalla. Muistinkin nyt, että en ole vielä kokeillut sorbettivaihtoehtoa, eli laittanut pirtelöä 30 minuutiksi pakkaseen. Se pitääkin tehdä lähipäivinä.

Oli hauskaa käydä ystävättären luona kylässä, kun minulta kyseltiin viisi kertaa ”etkö tosiaan ota mitään muuta kuin kahvia?”. Viidennen vastauskerran jälkeen hän uskoi etten tosiaan ota mitään muuta. Itsekuria, itsekuria! J

Hymy huulilla eteenpäin, mielessäni sunnuntain punnitus

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Vaaka se näytti että…


Neljäs VLCD päivä oli minulle tähän mennessä haasteellisin, eli perjantai. Saan ihan itseäni siitä syyttää kun annoin ruoka-ajatuksille ihan liikaa valtaa. Onneksi sain kuitenkin pidettyä tavoitteen mielessä ja kokkailin vain muille. Meinasi nimittäin alkaa kunnolla ärsyttämään, kun oli toinen viikonloppu eikä mitään erikoista päivässä näkynyt. Ei sitä tarvinnut kuin lisätä valkosipulia ja basilikaa kanakeittoon, niin taas alkoi sujua tämä nutraus. Kyllä sitä ihminen osaa olla pienistä asioista iloinen. Tähän blogiin voisi piirtää mielialakäyrääkin tämän dieetin suhteen, olisi aikamoista vuoristorataa.

Perjantaina kävin postista hakemassa sheikkerit, mitkä helpottavat tätä ”tiheää” ruokailutahtia. Ehdin lukea netistä jo muutamia kommentteja ja mietinkin miksi ritilää pidettiin turhana kapistuksena. Minäkin olen nyt luopunut niiden käytöstä, pirtelöt sekoittuvat kyllä ilman ritilää. Eipähän tarvitse välissä ottaa sitä ritilää pois, kun minä juon pirtelöt mieluummin pillillä. Sheikkerin muoto on kyllä paras mahdollinen ja kyljessä oleva mittataulukko on tarpeellinen.
 
 

Urheilu on jäänyt nyt taka-alalle, kun on lapsi kipeänä. Eilen pääsin käymään kävelyllä missä meni 212kcal, mikä oli ihan sopiva määrä ja tahti. Tänään oli pitkästä aikaa jumpan vuoro uuden tuttavuuden kanssa ja siellä meni kyllä vähän liian suureksi energiakulutus. Tunnin jumpan aikana katosi 369kcal, ohjelma oli uusi ja en sitten osannut suhteuttaa painoja oikein treeniin. Pitää ensi kerralla tehdä vaikka kokonaan ilman painoja ja katsoa mitkä lukemat sitten tulee.

Ja nyt siitä painosta: Olen aivan sanoinkuvaamattoman tyytyväinen, kun vaaka aamulla näyttä lukua 83.9kg! Pudotusta tuli siis viikossa kolme kiloa. Viime sunnuntaina kirjoittelin miten haluaisin päästä 84kg painoon, mikä oli siis ennen raskautta painoni. Nyt se sitten sujahti jo ohi niin nopeaa, etten edes huomannut. Seuraava tavoite on sitten 79kg.
 

Rentouttavaa sunnuntaita kaikille

Terveisin: Erittäin onnellinen nutraaja