Eräs yöjuoksu

Viime joulukuun paikkeilla piti miettiä mihin väliin saan treenikertoja laitettua. Varsinkin typyjen sairastellessa oli vaikeaa löytää muuta kuin olohuonejumpalle aikaa. Yleensä huomasi illalla ettei sitä enää ehdi jumppaan, joissa kuitenkin haluaisin käydä.

 

Ratkaisin asian sillä, että rupesin heräämään noin klo 5 aamulla ja kävin salilla treenaamassa jo ennen kuin muut taloudessa heräsivät. Tuo sopi oikein hyvin ja sain säästettyä nuo lapsiparkkiajat sitten jumppaan aamulla tai iltapäivästä.

 

Kesällä tuo on tarkoittanut aamulla juoksemassa käymistä ja aamu tai iltapäivä salilla/jumpassa/kuntopiiriä tehden.

Nyt on sitten taas back to basics, kun toinen pitkä ihminen taloudessa herää ja lähtee aikaisin töihin.

 

Vaatii taas pikkaisen kehittelyä tämä rytmittäminen, kun aamujuoksu tarkottaisi klo 3:30 heräämistä...
Noh, katsotaan miten tämä järjestyy. Naperot, koti, urheilu, ystävät, yrittäjyys, yleiset ja uni... 24 tuntia on kaikkien vuorokaudessa :)

 

 Maanantain juoksutreeni meni myöhäiseen. 

Pystyin lähtemään juoksemaan vasta illalla 21 jälkeen, mikä hellettä ajatellen sopi hyvin.
 

Ajattelin siinä illalla, että minäpä tempaisen ja katson kauhuleffan! Viimeksi olin katsonut kauhuleffan 2009... 

Ennen tykkäsin katsoa moisia, mutta nykyään niissä on liian realistisennäköiseksi tehty ne örkit, että visio pinttyy verkkokalvolle.

Leffan jälkeen lähtösyke tuntui

Ladattava sykevyö pitäisi muistaa joskus ladata..

Katsoin jo ennakkoon reittiä Fonectan sivuilta. 

Siellä pystyy laittamaan sijainnin hakukenttään ja sitten merkkaamaan pisteillä minkä välimatkanmitan haluaa tietää.

Kauhuleffa & pimenevä ilta laittoi tekemään reitin isomman tien varrelle

Tuossa 3km jälkeen tuli ensimmäinen stoppi. 

Näin miten pari "JVG-miekkosta" mustalla bemarilla olivat pysähtyneet bussipysäkin reunaan, 

maassa oli jotakin vaaleaa ja vanhempi nainen kyykyssä sen vierellä.

Yleensä juoksen aina putkeen koko matkan (kyllä olen yksi niistä joka hölkkää myös liikennevaloissa). 

Nyt kuitenkin ajattelin ettei se haittaa jos kysyy tarvitsevatko he apua. Maassa ollut vaalea "jokin" oli koira, 

vanha kultainennoutaja ja mieleen tuli onko se jäänyt auton alle.

Selvisi, että koira oli todella vanha ja oli vain lyönyt jarrut kiinni siihen paikkaan. 

Sanoin miekkosille, että voin jäädä siihen naisen kanssa ja niin ne lippikset heiluen lähti jatkamaan matkaa. 

Aivan mahtavaa, että he olivat kuitenkin alunperin pysähtyneet <3

Nainen kertoi, että heillä saattaa mennä yli tuntikin tien ylittämisessä. 

Yritti toista työnnellä pepusta ja koira otti vain yhden askeleen. Hän sanoi ettei minun tarvitse jäädä siihen, kun kestää niin kauan. Arvatkaa halusiko sitä noin vilkkaasti etenevää kaksikkoa jättää yksin ylittämään 60km/h paikassa tietä?

 

Sitä pepusta lykkimistä se oli siinä tovin ja sitten päätin alkaa puhumaan koiralle. 

 

Selitin ummet ja lammet siitä miten "nyt mennään kottiin, omalle pihalle pissalle ja sitten nukkumaan." 

Oli siinä vähän höhlä olo, vaan kyllä se toimi. Pikkuhiljaa matka eteni ja vilkuilin vähän väliä autoja. 

Se mikä laittoi vanhan höppänän liikkeelle oli kehu. 

Ensimmäinen hyvä-sana, kun tuli suustani, niin alkoi menemään töppöstä toisen eteen.

Äkkiä homma olikin hoidettu. Nainen kiitteli ja aikoi muistaa minua illalla ajatuksissa. 

Se oli jotenkin niin ihanasti sanottu, että jäi mieleen.

 

 

Oli vähän pimeämpää yhdellä katupätkällä..
Sama kadunpätkä missä joku hämärä hiippari oli kerran metsässä seisoskelemassa aamujuoksun aikaa.

*tu tum tu tum tu tum*

Kauhuleffasta pahimmat osat tuli mieleen...

Mieli siirtyi nopeaa siihen mihin saakka uskallankaan juosta, että käynkö ihan Leppävaarassa asti sittenkään.
10km piti juosta ja siitä Fonectan mukaan tulisi jo 13km.

Leppävaara se kuitenkin oli, kun kerta se oli suunnitelmissa

Sitten kaverille viestiä, että "kuka täältä oikein juoksee pois?"

Matkanvarrella on upeat näkymät, kun Helsingin temppeli on rakennettu tuohon Karakallioon 2008. 

Pitkä pätkä on tietä niin, että siinä näkyy vain peltoa ja temppelinvalot.

Siinä oli puistonpenkillä nuoripari istumassa ja keskustelemassa tiiviisti. 

Kauniin paikan olivat valinneet, toivottavasti asiat ratkeaa.

Leppävaarassa oli ihmeen paljon ihmisiä liikkeellä tuohon aikaan. 

Ainakin 10 ihmistä näkyi, kun taas meidän kulmat olivat aivan autiot :)

Pysähdyin ottamaan kuvan temppelistä ja sääsket kävivät iholle. Haistoin lämmintä kesäilmaa ja aivan yllättäen tuli mieleen eräs ilta, 

kun olin teininä mummun ja papan luona. Discossa sain mennä käymään ja sieltä lähti saattaman kiva poika. 

Pitkät pätkät juteltiin ja urheilukentänkulmalla poika pussas. Sitten hän sanoi: "kohta sinä taas läpsäset sääskiä ja sitten sanot, 

että sun pitää mennä kotiin." ja sen minä tein :)

Niin tein myös nyt ja lähdin jatkamaan matkaa mielessä ajatus mitä kaikkea sitä juostessa tuleekaan mieleen. 

Seuraavaksi tuli ratkaistua kolme työpulmaa. Sitten tuli mieleen taas hämärämmällä pätkällä se koira.

Aloin miettimään sitä, miten onnellinen olenkaan kun pystyn juoksemaan ja liikkumaan. Sama kohtalo on jossain vaiheessa kuin tuolla koiralla, mutta vielä pystyy liikkumaan ja olin todella onnellinen, että lähdin juoksemaan tuon kesäyönlenkin.

Eeeevil bunny odotti kotipätkällä....

Kotiovella hiki virtasi

Nukkumaan pääsin suihkunraikkaana ja raukeana.

Viimeisenä ajatuksena oli yllätys, yllätys: se koira ja nainen.

Toivon heille kaikkea hyvää ja sydämellistä tulevaisuutta <3

Kokeilkaa edes yhtenä päivänä kehua toista, vaikka ventovierasta. 

Sellainen voi saada aikaiseksi sen, että toisella alkaa "töppönen menemään toisen eteen" :)

Mitä vielä tällä viikolla? Juoksua, tietysti :)

Kesähelteet ja tämä juoksujen määrä tuo mukanaan tällaisen fiiliksen toisinpäin:

Tänään tiedossa 10km intervallijuoksu. 

Nyt menee pakkelit kasvoille ja hiukset jotenkin muuten kuin vain ponnarille!

Nautitaan elämästä! <3