Blogi on muuttanut: http://sannisunny.blogspot.fi.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Terkkuja Leviltä! Pikkujoulut tuloo, onko kroppa valmis?



Ensimmäinen kutsu pikkujouluihin tärähti korvaan toissapäivänä. Tässä nyt vähän kaipailikin jotakin tavoitetta, niin nyt on sitten kaksi kuukautta aikaa muokkailla tätä vartta vielä parempaan kuntoon. Löytyykö lukijoiden joukosta sellaisia jotka lähtevät spurttaamaan kohti parempaa kroppaa marraskuun loppuun mennessä?

Eilen aloitti pari neitoa laihdutusprojektit ja niin hyvin näyttää menevän, että tuloksissa ollaan ennen kuin ehtii kissaa sanomaan. Kiirettä siis pitää syyskuussa, mutta onpahan ainakin syytä hymyillä, vaikka ilmat pimenevät. Jokainen sen elämäntapamuutoksen tekee itse, mutta kyllä tässä porukassa on hyvä tsemppi ystävien kesken päällä ja huomaa sen miten paljon miellyttävämpää se on kun on toinen samassa kelkassa. Suosittelen kysymään kaverilta, jos joku haluaisi askelta keventää ja jos ei kaveria löydy, niin täältä löytyy yksi tsemppari! :)

Siitä omasta tavoitteesta nyt sen verran, että edelleen vatsa on prioriteetti numero yksi. Sen saralla näin tänään sen viimeksi mainitseman personal trainerin ja voi Sebastian minkä liikkeen se keksi! Liikuntaa harrastan kuutena päivänä viikosta, seitsemänä ellen tietäisi levon olevan tärkeää. Oli kyllä ikävä sellaista konkreettista tulosta mitä puntari antaa ja nyt minulla sitten on sellainen.

Enhän tässä missään rautakunnossa ole, mutta ihan ok lihakset tuntuu vatsanseudullakin. Ihmettelin sitten, kun Sebastian sanoi ettei kannata huolestua jos ei saa edes yhtä vatsalihasta aluksi….Täh? Siis yhtä… Mietin vähän, että jo on pojalla puheet ja kyllähän tää tästä tahdonvoimalla menee! Ei muuten mennyt :D Khöm.. Tässä nyt oli kyseessä sellainen juttu, että kuminauha vetää jalkoja irti maasta ja pitää saada kantapäät pysymään maassa. Pakarat vielä suhteellisen lähellä kantapäitä ettei siinäkään voinut fuskata.


Nyt on minulla käytössä 5kg puntti millä avitan touhua. Siitä sitten keventelemään ja itse tekemään työt täysin lihaksilla ja aktivoimaan oikeita paikkoja. Ja Sebastian itse vetää näitä sitten 100. Katsotaan miten tässä kehittyy, mielellään tämän ohjelman 2 x viikossa teen. Siinäkin hän oli täysin oikeassa, että liikettä on aivan turha tehdä, jos se ei tunnu oikeassa paikassa ja oikeasti pitää tuntea se, että tekee töitä.

100 on aika uskomaton suoritus marraskuulle, niin tähtään edes 10 tällaiseen vaikeampaan +90 kevennettyä pienemmän painon kanssa.

Ensi viikon torstaina katselen sitten silmät pyöreänä, kun saan tietää, minkälainen pakaratreeni minulle tulee.

Mitä tässä välillä muuta on sitten tapahtunutkaan? Osanutraillen on mennyt ruokavalio. Aamu alkaa edelleen suklaaspiruliinapirtelöllä ja jossain vaiheessa päivää on tullut juotua smoothie. Pari päivää on tehnyt niin tajuttomasti mieli suklaata, että huomenna on kyllä välipalalla 97kcal välipalapatukka. Kahvin kanssa aivan loistavaa. Muut ruoat on ihan perussettiä: Salaattia, kanaa, lihaa, kananmunaa, tummaa pastaa joskus, real leipää, kalkkunaleikkelettä, oliiviöljyä ja sitä vettä, vettä ja vettä. Välillä on treenien jälkeen aivan hillitön nälkä, mutta onneksi on aivot hyvin oppineet sen ettei silti tarvitse mitä tahansa syödä. Maltillisesti on lautanen täyttynyt oikeista asioista ja aina kannattaisi näitäkin ennakoida.

Kolmisen vuotta on ollut kotona eri mielipide siitä onko tuo meidän lähellä oleva vesi puro vai joki. Vihdoinkin sain sen tarkistettua kartalta ja jokihan se. Siinä on koski sanon minä! :)

Glimsinjoki

Loma


Lomalla kävin Levillä, ensimmäistä kertaa ruskan aikaan sai ihmetellä maisemia. Talvisin kyllä siellä on kaunista, mutta tämä vuodenaika yllätti miten upeaa siellä on olla myös lämpimällä ja niin kauniissa ympäristössä.

Siellä muuten en laskenut yhtään tippaa kaloreita. Kannatti rampata salilla niin ahkerasti, että tällainen tempaisu ei haitannut. Silti, vaikka kaloreita ei tullut laskettua, ei myöskään herkkuja tullut syötyä. Kaikki karkit, sipsit yms. sai olla aivan rauhassa kaupassa. Patukat oli mukana reissussa suklaahimoa varten. 

Minun nenän eteen taiottiin sinihomejuustovalkosipulietanat, kermaista katkarapukeittoa (missä oikeasti oli katkarapuja), täydellistä juustosalaattia ja oikein mureaa chililihaa.
Perjantaina oltiin menossa ulos syömään, vaan ei ollut sushi-paikka auki. 

Katkarapukeitto - Paras ikinä

 Ei kyllä haitannut muuten yhtään pysyä tällaisessa mökkiravintolassa missä sai vain ihmetellä kokin aikaansaannoksia. Aika ketoosin ylläpitävää ruokailuahan tuo oli, vaikka itse en siinä tällä hetkellä valitettavasti olekaan.
 
Lauantaina käytiin lauttasaunalla

Kyllä, tuo pieni punainen mökki lähtee irti laiturista ja maisemat saunassa vilisevät ohi. Rohkeimmat meistä kävivät uimassa ja minä arkajalka ”dippauduin” vain kerran. Vesi oli kylmää ja nyt sattui olemaan mukavuudenhaluinen. Ei kuitenkaan onneksi luonne antanut periksi, vaikka hetki ennen upottautumista piti oikeasti psyykata mieltä.


Rantauduttua nautittiin ilmasta ja paikan pääjehu tuli koottavan sohvan kanssa paikalle. Minusta on mukavaa koota kalusteita, niin siinä sitä sitten riitti nauramista, kun minä aloin apuriksi.
Kiinni, kiinni!

Valmis! 
(lupaa en muistanut kuvan julkaisemiseen kysyä, niin mennään hymiöllä)

Tämän urakan jälkeen mentiin Tuikkuun, mistä matka taas jatkui omilla räpylöillä alas.

Ja se kylä oli missä…?


Aha, tuolla. Ja tästä vielä alas niin ettei kaadu (2 kertaa).

Hölmölässä oli tällaiset tarjoilut ja iloinen palvelu


Onhan tämä vain aika erinäköistä talvisin
Syyskuu 2013

Helmikuu 2013

Ilmat oli erittäin kiltit meitä kohtaan. 
Ei tullut kertaakaan kylmä ja sunnuntaina oli vielä täydellinen kävelyilma kesävaatteissa.

Nyt jaksaa taas töitä tehdä ja salilla rampata, kun on virtaa tuosta mahtavasta reissusta täydellisessä seurassa. Sen vaan kerron, että onhan se aika älyttömän paljon mukavempaa olla lomalla pienemässä koossa! Laukkuunkin mahtuu enemmän vaatevaihtoehtoja :) 

Seuraalle kerralle parin kuukauden päähän tehdään agenda etukäteen ja otetaan elämysmahdollisuuksista kaikki irti.

Huomenna taas salille ja saa laittaa näitä uusia vaatteita päälle mitkä pysyy päällä. Oletteko koskaan juosseet niin, että pitää toisella kädellä pitää housuja ylhäällä? Minä olen ja se ei ole mukavaa. Eikä myöskään se ettei urheilurintsikat ole hyvät. Champion liivejä voin kehua. Voi keskittyä ihan urheilemiseen.


Personal trainer loppukoe olisi sitten lauantaina.
Mitä siellä Porschessa oikeasti tehdään? No luetaan takapenkillä, tietysti.
 
Päättäväistä viikkoa teille kaikille! :)

2 kommenttia:

  1. Hei,

    Kiitos taas kannustavasta kirjoituksesta. Näistä saa aina niin tsemppiä ja virtaa.
    Erityinen kiitos tuosta listauksesta mitä olet päivän aikana syönyt. Se on niin konkretiaa ja täytyy hahmottaa itsellekin selkäytimeen :-)
    Nyt on osanutraamalla mennyt 35kg ja edelleen menee setillä liikunta, lapsiperheen arki ja ruoka. Loistavana tukenä ja jutun selkärankana toimii nutriletit. Niiden avulla uskallan olla rento ja tiedän homman toimivan ja erityisesti sen, että saan kaiken tarvittavan välillä hektisessäkin menossa. Ja osanutrauksessakaan maailmani ei kaadu jos jostakin syystä en pääsekään vetämään työpäivän jälkeen normiliikuntaa.
    Tällä mennään! Kiitos kannustuksesta!
    Tupu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helou Tupu!

      Siis älyttömät onnittelut tuosta -35kg, aivan huikea saavutus! Siinä on vaadittu jo muutamasta jutusta kieltäytymistä, mutta osanutrauksella kyllä on oikeastaan aika herkkuhetkiäkin :)

      Monta kertaa on ollut tarkoitus listata ihan tuote tuotteelta mitä tässä tulee syötyä, mutta aina vain on jäänyt. Pitää kirjoitella tän koulurupeaman jälkeen jotain ruokalistaa tänne :)

      Ah, lapsiperheen arki... <3 Mulla on tästä syystä aamulla monesti se pirtelö, kun on helppo aloittaa aamu pikaisella aamiaisella ja hoitaa perhe siinä sivussa :)

      Sulla vaikuttaa tosi hyvältä paketilta tuo meno. Jatka samaan malliin ja tervetuloa lueskelemaan ja kommentoimaan. Ikinä ei ole liikaa kokemuksia jaettuna niille jotka uutta elämänsuuntaa pohdiskelevat.

      Sanni

      Poista