Onko elämää - Maratonin jälkeen

 Maaliviivan jälkeen lähdin eteenpäin pienellä hölkällä.

Chipin irroituspaikalla oli kaksi riviä irroittajia ja minä jäin jonottamaan, että pääsen ekassa rivissä toisen juoksijan jälkeen.
Siinä oli eräs järjestäjistä ja naurahti, kun siinä pojotin odottamassa vuoroa. Irroittajia, kun oli sellainen 8 kappaletta vapaana :D

Oli sellainen epätodellinen olo, kun kaikki kävi niin nopeaa.

Koko maraton lähti puolivitsistä, treenausta oli vähän ja matka olikin vain tuollainen. Katselin vielä takaisin katsomoon.
Valot loisti, musiikki pauhasi ja nimien juontamiset nosti kylmiäväreitä selkärankaa pitkin.

Pidemmällekin olisi voinut kävellä ja saada sapuskaa, mutta katsoin heti mistä pääsee katsomoon ja hakemaan omat tavarat. Astelin alas portaita ja penkillä istui tutunnäköinen mies. Muistatko Esan, tuon miekkosen joka antoi vinkin ylämäkien kävelemisestä? 

En tiedä miksi, mutta menin nyt sitten hänen luo ja ensimmäisen kerran
tajusin oikeasti tehneeni jotain ihan arvostettavaa muiden mielestä,
kun hän kätteli ja onnitteli.

Edelleen olen kyllä sitä mieltä, että tähän pystyy niin moni.
Ihmettelen miten iso asia tämä useiden mielestä on.

Siinä vaiheessa tuli ilmi, että hän oli juossut nyt sitten sen 462 maratonia ja lisää oli tulossa. Tarkempia tietoja löytyy Esan sivuilta. Sain lisää ymmärrystä siihen miksi ihmiset maratonia juoksevat. Siinä kävi paljon tuttuja pyörimässä ja puhuttiin ketä on vielä matkalla. Silmät avautui ensimmäistä kertaa sille miten paljon maratoonareita tosiaan on.

Sain käsitystä siitä millainen tunne voi täydellisen maratonin jälkeen olla. Oli kyllä täydellinen päätös maratonille, kun tuossa täydessä rentoutuneessa ja onnellisessa tilassa sai keskustella sellaisen ihmisen kanssa joka ymmärtää mistä puhun. Keskustelun aikana vain vahvistui ajatus siitä, että maratoneja tulen vielä juoksemaan ja monta, jos vain kunto niin suo.
Iltahan siinä olisi mennyt, vaan Hane odotti.

Esalle sanoin, että nähtäisiin 2015. Hän juoksisi 20. HCM:n ja minä 2.

Tulen nauttimaan jokaisesta kilpailusta mitä vielä saan juosta. Ilmoitankin nyt,
että ei tarvitse lähipiirin kauheasti miettiä mitä syntymäpäiväksi tai jouluksi toivon: maratoneille pääsyn mahdollistamista

Otetaan nyt suurimmaksi haaveeksi päästä New York City maratonille.

Hane tuli hakemaan, luurissa Protein Shape tsemppitiimi <3

Iskalle kuvaa

 Palautusta kehiin

Kotona 2 tuntia myöhemmin ja edelleen hymy jatkuu...

Ja maanantai saapui!

Sunnuntaina illasta rupesi tulemaan tunteita siitä, että olisi voinut tehdä asioita toisin. Jos ei olisi kävellyt siinä yhdessä vaiheessa, olisi voinut saada 4:42 ajan.. Jos olisin ottanut geelin aikaisemmin olisi juoksu voinut alkaa aiemmin ja olisin voinut päästä jopa alle 4:39.

Sain paasausta siitä, että en käyttänyt sykevyötä maratonilla, vaikka sellaisen kellon samana aamuna hankin. Minä halusin vain kellon, sykevyöstä ajattelin olevan vain haittaa, jos nauha hiertää. Kuulemma sykealueet olisi olleet erittäin tärkeää seurata.

Tässä vain korostuu se, että maratonikokemuksia on sen verran mitä on maratonin juosseita.
Eli ei nämä minunkaan vinkit kaikille sovi ja joillekkin voi näistä olla paljon apua. 

Treenatessa ja matkan aikana kuuntelin omaa kroppaa ja tein omat päätökset. En osallistunut mihinkään juoksukerhoihin, en seurannut sykkeitä ja varmaan tein monia juttuja "väärin". Esa ehti myös sen sanoa ettei ole mitään juoksutekniikoita opetellut, eikä enää ala opettelemaan.

Omalla tyylillä olen nyt mennyt ja olen aika tyytyväinen.

Suurella todennäköisyydellä testaan tulevan talven aikana näitä oikeita tekniikoita. Haluan pitää avoimen mielen ja katsoa miten tässä kehittyy.

SEURAAVAKSI ON KUVA VARPAASTA MISTÄ ON LÄHTENYT KYNSI.
STOPPAA TÄHÄN, JOS ET SITÄ HALUA NÄHDÄ! :)

Näyttää siltä, että vähillä vaurioilla selvisin. Pottuvarpaista lähti kynnet.

Tänään kaupungissa katselin tuota viimeisen kilometrin siltaa

Tänä vuonna se oli sitten 2x puolikasta ja yksi täyspitkä maraton.

Alunperin piti olla vain syyskuussa puolimaraton. Kaikella on tarkoituksensa.

3861 juoksijaa selvisi maaliin Helsinki City Maratonilla - Helsingin Sanomat
Helsinki City Maratonia puurrettiin yli neljä tuntia eikä huijattu - Helsingin Sanomat

Elämää on maratonin jälkeen:

Matka - Helsinki City Maraton 2014

Toivottavasti tähän nyt jonkintasoista tekstiä saa, kun on ajatukset aivan sekaisin. 

Paikkailen tekstiä ajan kanssa...

 

Hengitys.

Omat kuvat lauantailta on paikassa X.
Lisään ne tänne myöhemmin, jos vain saan ne koneelle

Olin perjantaina vielä sitä mieltä, että meen bussilla keskustaan, enkä matkanvarrelle halua mitään. Viimeiset ohjeistukset tuli ystävältä aamulla ja se riitti. Sen jälkeen rupesi tulemaan omatila päälle ja keskittyminen alkoi olemaan kisassa tai paremminkin siinä pohdiskelussa onko kaikki mukana.

Huomasin kuitenkin, että tsemppaus on muille tärkeä ja tytöillekin kokemuksena kiva käydä paikalla.
Päätin ettei siitä haittaakaan voi olla.

Kuljetus paikan päälle ja numeroa paitaan

Lähtöpaikalla oli sen verran tunnelmannostatusta, että tukijoukon visiitti oli pikainen. Muutenkin halusin ajoissa olla lähtöpaikalla.

Aamulla vielä mietin, että 5:30 on tavoiteaika, niin pitäisikö mun lähtä 5:00 jäniksen perään...
Jos uskon pääseväni lähemmäs 5:00, niin pitäiskö sitten mennä 4:30 jäniksen perään. 

Ensimmäisellä puolimaratonilla nimittäin menin viimeiseen porukkaan, etten vain olisi muiden tiellä.
Siitä johtuen jouduin sitten kuluttamaan radalla aikaa siihen, että jouduin ohittelemaan muita.

Kello 14:45. Lähtöpaikalla olen ja fiilistä nostetaan. Päätin sitten mennä 5:00 jänön luo. 

9 minuuttia vaille päätän laittaa Spotifyn päälle ja taddaa, puhelin on ruutu piemänä.

Pienitasoinen paniikki, kelaus siitä minkälaista on juosta ilman biisejä. Siinä starttailin luuira ja kuulin kyllä miten kehotettiin taputtamaan vierustoveria olkapäälle tsempiksi, vaan mun oli PAKKO saada musiikkia. 

Klo 14:46. Enemmän jännitystä. 4 minuuttia lähtöön ja luuri pimeänä. Kuulin, kun nyt taputettiin heille jotka lähtivät ensimmäisenä juoksemaan. Äh, pakko heille on taputtaa. *Tap tap* uuri kädessä ja respectiä niin kovatasoisille juoksijoille.

Ja mitä! Ruudulla näkyy teksti. "Slide down to power off" EI!

Nyt äkkiä Spotify päälle.

Reitti - Tarkempi kartta HCM sivuilla

Taisi olla minuutti lähtöön, kun oli kaikki valmista.
Tuli sellainen fiilis, että pitää muistaa muitakin tsempata, niin homma sujuu (joo, uskon karmaan).

Lähtö tuli ja sitten himmailtiin, että ensimmäiset porukat pääsee vauhtiin. Helsinki City Runilla menin aika alkupäähän omaa ryhmää, kun en tiennyt mistä aika otetaan.

Chippi kengässä, niin bruttoaika lähtee siitä, kun tulee startti. Nettoaika lähtee juoksemaan siitä, kun ylität starttiviivan kohdalla olevan mittauspisteen.

Olin 5:00 pupusen vierellä, vaan se jäikin sitten ensimmäisen kilometrin aikana taakse. Mietin, että lähdinkö nyt liian nopeaa juoksemaan ja pitäiskö himmailla. Päätin kuunnella kroppaa ja antaa mennä sellaisella vauhdilla mikä on ok.

Ensimmäinen juomapiste tuli tosi nopeaa. Ajattelin sen kuitenkin olevan hyvällä paikalla, jos porukka ottaa geeliä alkuvaiheessa.

Sen mitä opin 2015 vuotta varten oli se ettei jokaiselta huoltopisteeltä tarvitse jotain ottaa. Oli nimittäin niin nestemäinen olotila tuossa 10-20km välillä, että hyvin olisi pari pistettä voinut juosta vain ohi. Tuo tietysti on sitten säästä kiinni. Meille sattui hyvä ilma, oli satanut aiemmin, eikä aurinko paistanut koko aikaa.

Kikati, kikati

Yhdellä miehellä oli sateenvarjo mukana ja yleisöstä hänelle joku huikkas, että ei enää sada.
Tämä vanhempi mies totesi takaisin: "ei niin, mutta kohta paistaa".

Se oli siis AURINKOvarjo, ei sadevarjo! :)

Feikki-hymyä kehiin. Tämä tais olla sitä 10-20km pätkää.

13km kohta - kuva otettu maanantaina

Vähän tuon jälkeen tukijoukot antoivat vesipullon ja geelijuoman. Yyh...
Ei enempää vettä ja geelijuomiakin oli vielä. Pullo jäi roskikseen.

 

Lauttasaaren kohdalla kuului hälytysajoneuvon ääniä ja mieleen ehti tulla vaikka mitä kauhukuvia. Toivoin, että kaikki olisi kuitenkin hyvin kilpailijoiden osalta.... Oli tosiaan kaikki hyvin, kun kärki juoksi jo vastaan! :D Nämä supersankarit olivat maalissa 2:20 paikkeilla. Itse olin tuossa vaiheessa vähän yli puolenvälin. Uskomattomia koneita.

Pari kertaa keskustan pätkällä oli eräs miekkonen samassa tahdissa. Hänelle oli yhdeksäs maratoni ja tähtäimessä maaliinpääsy. Minulle tuli yhtäkkiä halu juosta ja kehotin häntä sitten ottamaan minut taas kiinni, kun hyydyn. En hyytynyt.

Espalla yksi mies kaatui minun edessä ja olin valmis auttamaan häntä ylös, mutta hän olikin kuin mikäkin ninja ja pyörähti suoraan pystyyn! :) Tuosta kaatumisesta mulla oli paljon enneunia. Joko se olin minä joka kaatui tai joku muu. Eniten jänniti maalisuoran loppukirissä kaatuminen.

Lähdin keskustasta jo takaisinpäin, kun sataman paikkeilla tuli 5:00 jänis porukkansa kanssa vastaan. Juteltiin erään miekkosen kanssa asiasta ja hän veikkasi loppuajaksi 4:17. Aika hurja tulos olisi kyllä tullut :)

Paluumatkalla Lauttasaaressa Länsiväylää ylittäessä juoksi vierellä eräs Esa. Naureskelin, että onneksi ylämäet tulee olemaan nyt alamäkiä. Hän kommentoi, että onneksi on niin paljon ylämäkiä, niin voi hyvillä mielin kävellä ne. Esalla oli muuten maratoneja takana 461 kappaletta. 19. Helsinki City Maraton...

Tosiaan... Turhaa sitä hitaampaa vauhtia yritti juosta, kun pystyi kävellen paremmin harppomaan mäkiä ylös.

Sain vähän tuon jälkeen tukijoukoilta pepe-lakun ja vesipullon.

Yäk makeaa, yäk vettä :D Jäi Pepe ja pullo pian matkasta pois.

34km kohdalla oli taas virnettä pelissä

Maxim! :D

 Tuon geelin jälkeen tapahtui sitten jotakin. 

Oli niin kevyt mieli siitä, että aika tosiaan menee paljon alle tavoiteajan, että ei enää paljon hetkauttanut koko matka.

Seuravalla huoltopisteellä kannustettiin mun vierellä juoksevaa naista sanomalla, ettei ole enää kuin 6 kilometriä matkaa.

Siis täh? 6 kilometria... En edes juokse niin lyhyitä lenkkejä! Mietin, että se on lyhyemmin kuin kotoa Viherlaaksoon ja takaisin...Sitten rupesi jalat lentämään.

Mannerheimin tiellä oli paljon porukkaa kannustamassa ja siinä lauleskelin Petri Nygårdin Selvä Päivä biisiä yhden patioporukan kanssa :D

 Kävelynä oli pätkä sillalle nousua stadionin lähellä.
Siinä piti vitsailla järkkäreille, että käännyn takaisin.

Stadionia lähestyttäessä oli aivan ihanan näköistä yleisöä. Monien silmistä välittyi sellainen vilpitön onnellisuus kilpailijoiden puolesta.

Reitinvarrella huomasin aikaisemminkin yhden ambulanssimiekkosen. Stadionia lähestyessä, hän sanoi jotakin rentoudesta. Nakkasin takaisin, että ajattelin lähteä toiselle rundille. Tuli kehotus kuitenkin käydä maaliviiva ylittämässä, niin saan ajan.

Koska ihan oikeasti minulla kävi mielessä jatkaa vielä. Mietin onkohan reitti vielä merkattu...Laskin geelien määrää ja sitä miten pärjäisi sitten ilman vettä. Miten stadionilta pääsisi kätevästi jatkamaan juoksua..Sitten muistin, että minullahan on Hane hakemassa ja saattaa olla lapsetkin jossain.

Otetaan sitten parempi aika tästä! Ihan tosissaanki olin :D

Hane otti tärinöissään katsomosta kuvan <3

Lähdin kaaresta loppukiriin ja parin viimeisen metrin aikana meinasi vauhti loppua. 

Ärähdin ja onnistuin säikäyttämään mun kanssa maaliviivalla olleen jätkän. Pahoittelen.

 Tollerona

 Miten sitä maaliinpääsyä sitten kuvailisikaan...
Onnellinen olo oli kai, mutta lähinnä tyhjä. Vielä jäi sellainen fiilis, että olisi halunnut juosta. Kauheasti maratonin rankkuudesta on peloteltu ja jotenkin itse on käsittänyt sen olevan aivan älytön matka. Nyt sitten tuli vain se "tässäkö tämä nyt oli". Silti hymyilin taukoamatta ja aion palata juoksemaan 2015.

Sunnuntaina tulee juttua mitä tapahtui maaliviivan jälkeen :)

Hyvää Cheekendiä lukijat! <3 

Palaverista energiaa kehoon

 Tänään oli klo 9 aamulla Axelluksen kanssa palaveri.

Kylmä aamu, kaulaliina kaulaan

 Jännittää

Aulassa oli pari pukumiestä minun lisäkseni ja Starbucks piste

Pukumiehiä tuli hakemaan heidän isäntänsä aika pian. Yllätykseksi hän sanoi minullekin, että tulisin mukaan. 

Olin ihan hämilläni ja hän sitten sanoi, että Axellukselle olet tulossa tapaamaan XX henkilöä. 

No olin joo ja mukaan siis. Kättelin miehen kanssa ja sitten välähti, että näin hänet ennen lomia Axelluksella vieraillessa. 

Nolotti, kun en häntä muistanut, mutta en kyllä todellakaan odottanut hänen tunnistavan minua.

Samaan hissiin siitä sitten, herrasmiehet antoivat minun mennä ensin. Menin hissin perälle ja miehet jäivät sitten lasiseinän viereen.

Kun kaikki oltiin hississä, niin respa huutaa minun isäntäni tulevan hissillä alas. Ja eikun ulos. Samaan aikaan oltiin miesten kanssa sitten Axelluksen ovella ja nauratti kyllä aikamoisesti. Mies vielä totesi, että oli hyvä yritys häneltä kuitenkin.

Hauska alku palaverille :)

Paljon saatiin juttuja sovittua ja kassi täynnä taas lähdin. Lauantaina on se Helsinki City Maraton, 

niin sinne nyt tälläkertaa enimmäkseen ravintoa. 

Carbo Loader!

Autossa jo hymyilytti. Selkäranka napsahti pari pykälää suoremmaksi.

Nappasin mukaan maraton-palkinnon

Nyt kun vielä uskaltais alkaa asentamaan ohjelmia...

Jo on energiaa!

Vastaan nyt tämän blogin kautta geelikyselyihin:

 Viime puolikkaalla kuuntelin, kun mestarit juttelivat miten se ensimmäinen geeli kannattaa ottaa jo 20min ennen lähtöä. 

Varmaankin siitä syystä ettei missään vaiheessa ehdi sitten sellaista "kuoppaa" energiassa tulemaan.
30min välein on suositus ottaa geeliä maratonilla, mutta omaa kroppaa kannattaa (ja pitää) kuunnella. 

Tuollainen pidempi pussi -Instant Energy Gel Drink on sellainen minkä kanssa ei tarvitse juoda vettä. Tuo on siis valmis sekoitus nautittavaksi missä vaiheessa juoksua tahansa. Tuotesivuilla kerrotaan tuotteen olevan ihanteellinen maratonin ensimmäiselle 20-30km matkalle.

Energiageeleistä on vaihtoehtoina yhden annoksen pussi tai kierrekorkillinen 3 annoksen pussi.
Näiden kanssa pitäisi aina juoda 2dl vettä yhtä annosta kohti.

Viimeksi puolikkaalla otin kyllä miten sattuun, eikä sitä vettä aina ollut kädenulottuvilla. 

Silloin ei energiageelistä saa parhaita tehoja irti.

Makuvaihtoehdoista appelsiinissä on kofeiinia, mikä piristää kovassa rasituksessa.

Mansikassa on magnesiumia, mikä vähentää väsymystä ja edistää nestetasapainoa.

Monilla menee vatsa sekaisin geeleistä, niin näitä ehdottomasti kannattaa testata ennen kilpailuja!

Aion käydä läpi vielä huomenna reittikarttaa ja hahmotella missä vaiheessa geeliä kannattaa ottaa.
Lähellä vesipistettä olisi paras vaihtoehto, kun oma vesipullo on vain pari desiä, jos sitä mukaan otan ollenkaan. 

Tuollaiset vaikuttaa siihen mitä "panosvyölle" tulee kasattua.

 

Geelit jääkaappiin lauantaita odottamaan & palautusjuomat paikoillaan

 Lauantaina aamusta käyn kaupassa ja teen valmiiksi sunnuntaille ruokaa, niin ei tarvitse kipeänä hillua keittiössä.

Jauhepurnukat

Shakerissä ei tarvinnut CL:n kohdalla käyttää tuota siivilää. 

Sekoittui todella hyvin muutenkin.

Kolme mitta, lähtään täysillä

Tänään ja eilen olisi saanut syödä periaatteessa niin paljon hiilihydraatteja kuin jaksaa. 

Arvatkaa jaksaako? No EI! 

Tässä kun on pidemmän aikaa tottunut syömään salaattia tai yleensäkin kevyttä ruokaa useasti, niin tämä tankkausvaihe on haasteellinen.

Onneksi on tuo Carbo Loader, niin pystyy soveltamaan ja säästämään kroppaa ratkeamiselta.

Vettä olen juonut neljä litraa ja on koko ajan jano.

Huomenna keventyy ruokavalio, mutta edelleen se on hiilihydraattipainotteista.

Kotikamppeet ja hiukset ponnarille

Nyt mulla alkaa näkymään maaliviiva silmissä.

Ei jännitä, vaan tunne on enemmänkin innostunut ja malttamaton! :)

Yritän sunnuntaina kirjoittaa blogin, mutta epäilen.

Voi olla etten edes saa kättä ylös :)

Huomenna hakemaan kisapakettiiiiiiii!!! :)

Superi viikonloppua kaikille lukijoille, olette mielessä lauantaina! <3