Matka - Helsinki City Maraton 2014

Toivottavasti tähän nyt jonkintasoista tekstiä saa, kun on ajatukset aivan sekaisin. 

Paikkailen tekstiä ajan kanssa...

 

Hengitys.

Omat kuvat lauantailta on paikassa X.
Lisään ne tänne myöhemmin, jos vain saan ne koneelle

Olin perjantaina vielä sitä mieltä, että meen bussilla keskustaan, enkä matkanvarrelle halua mitään. Viimeiset ohjeistukset tuli ystävältä aamulla ja se riitti. Sen jälkeen rupesi tulemaan omatila päälle ja keskittyminen alkoi olemaan kisassa tai paremminkin siinä pohdiskelussa onko kaikki mukana.

Huomasin kuitenkin, että tsemppaus on muille tärkeä ja tytöillekin kokemuksena kiva käydä paikalla.
Päätin ettei siitä haittaakaan voi olla.

Kuljetus paikan päälle ja numeroa paitaan

Lähtöpaikalla oli sen verran tunnelmannostatusta, että tukijoukon visiitti oli pikainen. Muutenkin halusin ajoissa olla lähtöpaikalla.

Aamulla vielä mietin, että 5:30 on tavoiteaika, niin pitäisikö mun lähtä 5:00 jäniksen perään...
Jos uskon pääseväni lähemmäs 5:00, niin pitäiskö sitten mennä 4:30 jäniksen perään. 

Ensimmäisellä puolimaratonilla nimittäin menin viimeiseen porukkaan, etten vain olisi muiden tiellä.
Siitä johtuen jouduin sitten kuluttamaan radalla aikaa siihen, että jouduin ohittelemaan muita.

Kello 14:45. Lähtöpaikalla olen ja fiilistä nostetaan. Päätin sitten mennä 5:00 jänön luo. 

9 minuuttia vaille päätän laittaa Spotifyn päälle ja taddaa, puhelin on ruutu piemänä.

Pienitasoinen paniikki, kelaus siitä minkälaista on juosta ilman biisejä. Siinä starttailin luuira ja kuulin kyllä miten kehotettiin taputtamaan vierustoveria olkapäälle tsempiksi, vaan mun oli PAKKO saada musiikkia. 

Klo 14:46. Enemmän jännitystä. 4 minuuttia lähtöön ja luuri pimeänä. Kuulin, kun nyt taputettiin heille jotka lähtivät ensimmäisenä juoksemaan. Äh, pakko heille on taputtaa. *Tap tap* uuri kädessä ja respectiä niin kovatasoisille juoksijoille.

Ja mitä! Ruudulla näkyy teksti. "Slide down to power off" EI!

Nyt äkkiä Spotify päälle.

Reitti - Tarkempi kartta HCM sivuilla

Taisi olla minuutti lähtöön, kun oli kaikki valmista.
Tuli sellainen fiilis, että pitää muistaa muitakin tsempata, niin homma sujuu (joo, uskon karmaan).

Lähtö tuli ja sitten himmailtiin, että ensimmäiset porukat pääsee vauhtiin. Helsinki City Runilla menin aika alkupäähän omaa ryhmää, kun en tiennyt mistä aika otetaan.

Chippi kengässä, niin bruttoaika lähtee siitä, kun tulee startti. Nettoaika lähtee juoksemaan siitä, kun ylität starttiviivan kohdalla olevan mittauspisteen.

Olin 5:00 pupusen vierellä, vaan se jäikin sitten ensimmäisen kilometrin aikana taakse. Mietin, että lähdinkö nyt liian nopeaa juoksemaan ja pitäiskö himmailla. Päätin kuunnella kroppaa ja antaa mennä sellaisella vauhdilla mikä on ok.

Ensimmäinen juomapiste tuli tosi nopeaa. Ajattelin sen kuitenkin olevan hyvällä paikalla, jos porukka ottaa geeliä alkuvaiheessa.

Sen mitä opin 2015 vuotta varten oli se ettei jokaiselta huoltopisteeltä tarvitse jotain ottaa. Oli nimittäin niin nestemäinen olotila tuossa 10-20km välillä, että hyvin olisi pari pistettä voinut juosta vain ohi. Tuo tietysti on sitten säästä kiinni. Meille sattui hyvä ilma, oli satanut aiemmin, eikä aurinko paistanut koko aikaa.

Kikati, kikati

Yhdellä miehellä oli sateenvarjo mukana ja yleisöstä hänelle joku huikkas, että ei enää sada.
Tämä vanhempi mies totesi takaisin: "ei niin, mutta kohta paistaa".

Se oli siis AURINKOvarjo, ei sadevarjo! :)

Feikki-hymyä kehiin. Tämä tais olla sitä 10-20km pätkää.

13km kohta - kuva otettu maanantaina

Vähän tuon jälkeen tukijoukot antoivat vesipullon ja geelijuoman. Yyh...
Ei enempää vettä ja geelijuomiakin oli vielä. Pullo jäi roskikseen.

 

Lauttasaaren kohdalla kuului hälytysajoneuvon ääniä ja mieleen ehti tulla vaikka mitä kauhukuvia. Toivoin, että kaikki olisi kuitenkin hyvin kilpailijoiden osalta.... Oli tosiaan kaikki hyvin, kun kärki juoksi jo vastaan! :D Nämä supersankarit olivat maalissa 2:20 paikkeilla. Itse olin tuossa vaiheessa vähän yli puolenvälin. Uskomattomia koneita.

Pari kertaa keskustan pätkällä oli eräs miekkonen samassa tahdissa. Hänelle oli yhdeksäs maratoni ja tähtäimessä maaliinpääsy. Minulle tuli yhtäkkiä halu juosta ja kehotin häntä sitten ottamaan minut taas kiinni, kun hyydyn. En hyytynyt.

Espalla yksi mies kaatui minun edessä ja olin valmis auttamaan häntä ylös, mutta hän olikin kuin mikäkin ninja ja pyörähti suoraan pystyyn! :) Tuosta kaatumisesta mulla oli paljon enneunia. Joko se olin minä joka kaatui tai joku muu. Eniten jänniti maalisuoran loppukirissä kaatuminen.

Lähdin keskustasta jo takaisinpäin, kun sataman paikkeilla tuli 5:00 jänis porukkansa kanssa vastaan. Juteltiin erään miekkosen kanssa asiasta ja hän veikkasi loppuajaksi 4:17. Aika hurja tulos olisi kyllä tullut :)

Paluumatkalla Lauttasaaressa Länsiväylää ylittäessä juoksi vierellä eräs Esa. Naureskelin, että onneksi ylämäet tulee olemaan nyt alamäkiä. Hän kommentoi, että onneksi on niin paljon ylämäkiä, niin voi hyvillä mielin kävellä ne. Esalla oli muuten maratoneja takana 461 kappaletta. 19. Helsinki City Maraton...

Tosiaan... Turhaa sitä hitaampaa vauhtia yritti juosta, kun pystyi kävellen paremmin harppomaan mäkiä ylös.

Sain vähän tuon jälkeen tukijoukoilta pepe-lakun ja vesipullon.

Yäk makeaa, yäk vettä :D Jäi Pepe ja pullo pian matkasta pois.

34km kohdalla oli taas virnettä pelissä

Maxim! :D

 Tuon geelin jälkeen tapahtui sitten jotakin. 

Oli niin kevyt mieli siitä, että aika tosiaan menee paljon alle tavoiteajan, että ei enää paljon hetkauttanut koko matka.

Seuravalla huoltopisteellä kannustettiin mun vierellä juoksevaa naista sanomalla, ettei ole enää kuin 6 kilometriä matkaa.

Siis täh? 6 kilometria... En edes juokse niin lyhyitä lenkkejä! Mietin, että se on lyhyemmin kuin kotoa Viherlaaksoon ja takaisin...Sitten rupesi jalat lentämään.

Mannerheimin tiellä oli paljon porukkaa kannustamassa ja siinä lauleskelin Petri Nygårdin Selvä Päivä biisiä yhden patioporukan kanssa :D

 Kävelynä oli pätkä sillalle nousua stadionin lähellä.
Siinä piti vitsailla järkkäreille, että käännyn takaisin.

Stadionia lähestyttäessä oli aivan ihanan näköistä yleisöä. Monien silmistä välittyi sellainen vilpitön onnellisuus kilpailijoiden puolesta.

Reitinvarrella huomasin aikaisemminkin yhden ambulanssimiekkosen. Stadionia lähestyessä, hän sanoi jotakin rentoudesta. Nakkasin takaisin, että ajattelin lähteä toiselle rundille. Tuli kehotus kuitenkin käydä maaliviiva ylittämässä, niin saan ajan.

Koska ihan oikeasti minulla kävi mielessä jatkaa vielä. Mietin onkohan reitti vielä merkattu...Laskin geelien määrää ja sitä miten pärjäisi sitten ilman vettä. Miten stadionilta pääsisi kätevästi jatkamaan juoksua..Sitten muistin, että minullahan on Hane hakemassa ja saattaa olla lapsetkin jossain.

Otetaan sitten parempi aika tästä! Ihan tosissaanki olin :D

Hane otti tärinöissään katsomosta kuvan <3

Lähdin kaaresta loppukiriin ja parin viimeisen metrin aikana meinasi vauhti loppua. 

Ärähdin ja onnistuin säikäyttämään mun kanssa maaliviivalla olleen jätkän. Pahoittelen.

 Tollerona

 Miten sitä maaliinpääsyä sitten kuvailisikaan...
Onnellinen olo oli kai, mutta lähinnä tyhjä. Vielä jäi sellainen fiilis, että olisi halunnut juosta. Kauheasti maratonin rankkuudesta on peloteltu ja jotenkin itse on käsittänyt sen olevan aivan älytön matka. Nyt sitten tuli vain se "tässäkö tämä nyt oli". Silti hymyilin taukoamatta ja aion palata juoksemaan 2015.

Sunnuntaina tulee juttua mitä tapahtui maaliviivan jälkeen :)

Hyvää Cheekendiä lukijat! <3 

Muutoksia ilmassa

Ei sitä voi kyllä kieltää, että ystävät on elämän kantava voima.

Vietin viime viikon melkein kokonaan upeiden naisten seurassa. 
Nyt on kyllä nyt suu kipeänä hymyilemisestä ja aivot levänneenä siitä ajatustenvirrasta mitä tapahtui.

Vihdoinkin perillä! Reissua odotettu yli puoli vuotta!

Näissä maisemissa saatiin liikkua

Seuraavana päivänä aamulenkillä vielä upeampi ilma

Minun reippaat lompsijat <3 

Nähtiin poika!

Sain uuden ammatin

Vappupäivänä oli rinteissä hiljaisempaa

Upeita maisemia pääsi taas ihastelemaan.

Mielenrauhaa.

Timantteja paljunpatiolla

Joskus vielä pilkkimään

Se siitä reissusta! Oli aivan parasta aikaa taas, kiitos kaikille matkakumppaineille! <3

Meillä alkoi Nutraajat sivulla Nutrataan Kropat Rantakuntoon -kampanja maanantaina. 
Rupesin miettimään, että miten kaikkia voisi vielä enemmän kannustaa.
Tad-daa! Omilla vanhoilla valokuvilla tietenkin.
Noloa, mutta kannustavaa.

Kipinää tuli myös siitä miten ystävien kanssa paljon puhuimme siitä miten sitä vain lykkää muutoksia, eikä elä sellaista elämää mitä todella haluaisi. Rupesin selailemaan vanhoja valokuvia ja kyllä tuli mieleen sellaisia aikoja, kun ei edes ystäville voinut antaa sellaista seuraa kuin mitä halusi.

Tässä kuvakooste vuosilta 2009-2014 ja minusta kyllä silmistä päätelle näyttää, 
että olen tänä vuonna enemmän elossa kuin pitkiin aikoihin! :)

2009

2010

2011

2012

Nutrilett saapui kuvioihin ja päätös muutoksesta.

2013

 2014

Laihtumisen ja varsinkin urheiluun rakastumisen myötä minusta on tullut iloinen oma itseni ja energisempi, kuin ikinä. 
Virtaa riittää välillä kuin pienessä kylässä ja pystyn taas pitämään kunnolla ystävyyssuhteita yllä.

Jos nyt siis mietit elämääsi muutosta, niin puntaroi miksi. Ei kaikkien tarvitse samalta näyttää ja tärkeintä on vain löytää se oma sopiva koko ja se elämä mitä voi rakastaa. Kun nuo asiat löytää, niin voi todellakin sanoa rakastavansa elämää.

2012 en jaksanut hattua juhlia, mutta 2014 se onnistui energialla ystävien seurassa!

Ajatusten jakaminen on aina ihanaa, jos ei sopivaa ihmistä ympärillä ole, niin minulle saa laittaa aina viestiä. 
Facebookissa liikun Nutraajat sivulla ja Kurvit Kunnossa sivulta lähettämät viestit tulevat vain minulle. 
Et siis ole yksin ajatustesi kanssa <3 :)

KIITOS ystävät! Oli upea reissu!

Ainiin, tämä oli puntariblogi! :D

Kunhan pysyy alle 70kg, niin olen tyytyväinen! Ihana elämä! :)

Protein Shape TV-mainos on nyt livenä ja näinhän se kuvas meni: Sporttikuvaukset Kööpenhaminassa ja puntaria

Pikainen Tukholma ja taistelua takaisin arkeen

Jee! Vihdoinkin sai julkaista yhden kampanjakuvan!

Maanantaina stoppas siis urheilukielto ja nyt en edes muista, että mitä kaikkea sitä tulikaan sen kiellon loputtua urheiltua.

Ainakin olin ihan Pumana Pilateksessa

Riemuissaan pitkästä aikaa meni salille, mutta silti otti päähän menetetty aika.

Lisäksi sellainen parin viikon pätkä katkonaista unta on vähän vaimentanut hymyä.

Yleensä saa herätä klo 00, 2, 4 ja kuudeltahan sitten starttaa päivä.

Noh, minkäs sitä lapset itselleen voi jos unissaan hölöttää :)

 

Suutari naputteli kengät kuntoon torstaina.

En ymmärrä miksi nämä korjaan, kun ei näillä pysy pystyssä.

Parempi olisi pysytellä lenkkareissa.

 Perjantaina tein killeritreeniä ja kaikessa piti nousta täyspakka.

Vinotvatsalihakset

Lähdin perjantaina Tukholmaan ja sitä ennen piti salin jälkeen meikata, pakata ja laittaa neiti kauniiksi

Ruoholahdessa vahdinvaihto

Ihana näkymä hytistä!

Käytiin New Yorkissa

Raha liikkuu

Niistä takseista siellä Tukholmassa...

Olin tosi yllättynyt, kun kuulin paristakin paikasta, että Tukholmassa pitää taksinhinta sopia etukäteen. 
Toinen kaveri oli maksanut yli 1000kruunua siitä, että pääsi keskustaan.

Pakkohan sitä oli sitten kysellä ja tuli aika nopeaa vastaus. Liukuportaat kun menee alas siihen taksialueelle satamassa, niin pitäisi katsoa vasemmalle puolelle taksijonoa. Minä ainakin olen heti menossa yleensä oikealle. Miehet näyttivät ikkunoissa tarrran, että heillä on 375kruunua hinta keskustaan. Kävin toisellakin puolen kysymässä ja heillä oli sitten 1200kruunua, koska siinä jonossa oli premium-taksit.. Täh? Ihan samoja autoja rivissä ja hinta kolminkertainen.

Palasin kiltisti toiselle puolen ja eräs suomalainen nainen oli lastensa kanssa ottamassa myös taksia, selitin hänelle mikä tilanne oli ja hän otti seuraavan taksin. Oma kyyti maksoikin ehkä tuosta syystä 300kruunua, kuski antoi puhelinnumeron ja sama hinta oli takaisin satamaan.

Kysyvä ei tieltä eksy tai ota kallista taksia :)

Kaikista edullisin tapa on mennä metrolla keskustaan, mutta asemalle on pikkuinen kävelymatka. Ei mahdoton ja tosi kivakin kesällä jaloitella. Voin siitäkin laittaa lisäinfoa, jos kiinnostaa.

Ostarilla sitten kahviteltiin ja tavattiin muutama henkilö töiden parissa.

Nykin reissusta oli vielä aika shoppailuähky, joten mukaan lähti vain Snö korvikset ja muutama muu juttu.

 

Tällainen, kiitos

NK

Ihmiset nauttivat keväästä, oli upea ilma! <3

Sitten vakavana työjutut mielessä

TGI Friday's sisustusta

Sitten pitikin jo palata laivalle

Happy Lobster

Oli muuten iloinen ja hyvä hummeri!

Että mitenkä ja millä?

 Synkempi taivas oli palatessa

Ruokaa kaappiin valmiiksi

Laukkua purkaessa löytyi ystävättären antama lahja <3

Maanantai meni aivan hyväntekeväisyyteen, koska oli niin paljon kotona laitettavaa.

Tänään aamulla päätin ettei tämä miksikään muutu, ellei itse starttaa uudestaan arkea

Oli ihan tällainen fiilis

 Sitten tytöt yllätti ja rupesivat reippaasti pukemaan.

Toinen totesi vielä, että "tänään taitaa olla hyvä päivä, takapihallakaan ei ole yhtään lunta."

.

Oookkei. Pää kuntoon ja menoksi!

Salilla jo huomattavasti parempi fiilis (ja vasta nainen pukuhuoneessa...)

Juoksumatto yritti sanoa jotain

 Edelleen oli sellainen fiilis, että mitään aerobista en ainakaan tee. En juokse kauaa, en rehki mitään aivan älyttömiä.

Mitä sitten tapahtui?

No sellainen juttu, että juoksin koko lämmittelyn ajan 10km/h

Aikaisemmin vauhti on ollut jotain 8.8 tai 9km. 

Tuota kymppitasoa on onnistunut pitämään pari minuuttia.

Seuraavaksi: Onko edelleen hyvä fiilis? ON!

Ei muuta kuin kyykkäämään.

En koskaan ole noin paljon painoa laittanut, vaan nuo sattui olemaan ensimmäiset kiekot, niin piti se sitten testata. Menihän se, monta kertaa tasakyykkyä, askelkyykkyä ja vielä pohkeet.

Oli aivan paras treenipäivä aikoihin! Näköjään sitä omat aivot tulee jälkijunassa, kun muille yrittää itseluottamusta ja uskoa takoa päähän siihen miten paljon parempiin suorituksiin pystyy ja rajoja kannattaa rikkoa *blaa blaa blaa* :)

Järkyttyneenä onnistuneesta treenistä

 

 

 Sitten paras ostos pitkiin aikoihin.

Jos nyt pääsis juoksemaan vain toinen lapsi vaunussa ja toinen vispais vierellä. 
Oliko tuo pyörä pakattu liian isoon laatikkoon? 
Oli tietenkin. Hiki päässä siellä Prisman parkkipaikalla sai Tetristä pelata päässään, että miten se loota 
nyt sinne autoon mahtuisi, ei se mahtunut. Paketti auki ja pakkaamaan :D

 Että siiiiissus mikä viikko tässä on ollut!

Kun minulta tuossa viikonloppuna kyseltiin mitä teen, niin tuli ihan outo olo, kun mielestäni olen kotiäiti, mutta sain ystävättäreltäni moisesta kommentista naurut.

Lähdettiin vähän pilkkomaan tätä juttua: aamulla teen töitä/liikuntaa, sitten hoidan lapsia, päikkäreiden aikaan teen töitä, sitten hoidan lapsia, heidän mentyä nukkumaan teen töitä/liikuntaa. Että onhan siinä ihan mukavasti tosiaan yrittäjäntöitä päivässä. Tuohon lisäksi tietysti vielä kaikki tavalliset arkijutut.

Onneksi tulee harrastettua liikuntaa, kun siitä saa niin hyvin energiaa.

Nämä on kuitenkin se ykkösprioriteettipäivässä

Tulevalla viikolla aion mennä aikaisemmin nukkumaan, eikä tämä ollut aprillipila :D

Toinen juttu liikunnan lisäksi mikä tuli takaisin toivottamaan arkeen:

Marjat <3

Niin ja se tiistaipuntari!

BMI= 22,7 Normaali (18,5-24,9)
Rasva%= 32.1% Normaali (21-32.9% - Tavoite 32.9% (tai alle)
Luustolihas%= 29% Normaali (24,3-30,3% - Tavoite 30.4% (tai korkeampi)
Sisäelinten rasvantaso= 4 Normaali (1-9)

Linkin takaa löytyy viitearvot:

Omron kehonkoostumusmittarien tulosten tulkinta ja viitearvot

Ihan OK fiiliksillä kohti tuota 65kg. Kyllä se sinne Vappuun mennessä sujahtaa! Minulta kysyttiinkin sitä, että mistä tuossa on lyöty vetoa tai miksi juuri tuo lukema, niin vastaus on ettei palkintona ole mitään muuta kuin hyvä mieli.

Pidemmän aikaa on tuntunut ettei tämä noin 68kg paino ole enää minulle se oikea niin tiputetaan vähän tai sitten lihasta saa tulla. Katsotaan miten tässä muutamassa viikossa käy :)

Kiitos kauheasti ihanista kommenteista ja viesteistä mitä olitte viikonloppuna lähettäneet! Te annette paljon myös muille lukijoille kommenteilla ja varsinkin minulle tulee aina todella iloinen mieli, kun kuulee auttaneensa näillä tekstinpätkillä edes yhtä henkilöä <3 Pitäkää positiivinen asenne päälle, kyllä tähän yhdessä pystytään! :)

Seuraavaksi kirjoittelen jotakin torstain kuvauksista... ;)

Mahtavaa viikkoa ihanat lukijat! <3