Onko elämää - Maratonin jälkeen

 Maaliviivan jälkeen lähdin eteenpäin pienellä hölkällä.

Chipin irroituspaikalla oli kaksi riviä irroittajia ja minä jäin jonottamaan, että pääsen ekassa rivissä toisen juoksijan jälkeen.
Siinä oli eräs järjestäjistä ja naurahti, kun siinä pojotin odottamassa vuoroa. Irroittajia, kun oli sellainen 8 kappaletta vapaana :D

Oli sellainen epätodellinen olo, kun kaikki kävi niin nopeaa.

Koko maraton lähti puolivitsistä, treenausta oli vähän ja matka olikin vain tuollainen. Katselin vielä takaisin katsomoon.
Valot loisti, musiikki pauhasi ja nimien juontamiset nosti kylmiäväreitä selkärankaa pitkin.

Pidemmällekin olisi voinut kävellä ja saada sapuskaa, mutta katsoin heti mistä pääsee katsomoon ja hakemaan omat tavarat. Astelin alas portaita ja penkillä istui tutunnäköinen mies. Muistatko Esan, tuon miekkosen joka antoi vinkin ylämäkien kävelemisestä? 

En tiedä miksi, mutta menin nyt sitten hänen luo ja ensimmäisen kerran
tajusin oikeasti tehneeni jotain ihan arvostettavaa muiden mielestä,
kun hän kätteli ja onnitteli.

Edelleen olen kyllä sitä mieltä, että tähän pystyy niin moni.
Ihmettelen miten iso asia tämä useiden mielestä on.

Siinä vaiheessa tuli ilmi, että hän oli juossut nyt sitten sen 462 maratonia ja lisää oli tulossa. Tarkempia tietoja löytyy Esan sivuilta. Sain lisää ymmärrystä siihen miksi ihmiset maratonia juoksevat. Siinä kävi paljon tuttuja pyörimässä ja puhuttiin ketä on vielä matkalla. Silmät avautui ensimmäistä kertaa sille miten paljon maratoonareita tosiaan on.

Sain käsitystä siitä millainen tunne voi täydellisen maratonin jälkeen olla. Oli kyllä täydellinen päätös maratonille, kun tuossa täydessä rentoutuneessa ja onnellisessa tilassa sai keskustella sellaisen ihmisen kanssa joka ymmärtää mistä puhun. Keskustelun aikana vain vahvistui ajatus siitä, että maratoneja tulen vielä juoksemaan ja monta, jos vain kunto niin suo.
Iltahan siinä olisi mennyt, vaan Hane odotti.

Esalle sanoin, että nähtäisiin 2015. Hän juoksisi 20. HCM:n ja minä 2.

Tulen nauttimaan jokaisesta kilpailusta mitä vielä saan juosta. Ilmoitankin nyt,
että ei tarvitse lähipiirin kauheasti miettiä mitä syntymäpäiväksi tai jouluksi toivon: maratoneille pääsyn mahdollistamista

Otetaan nyt suurimmaksi haaveeksi päästä New York City maratonille.

Hane tuli hakemaan, luurissa Protein Shape tsemppitiimi <3

Iskalle kuvaa

 Palautusta kehiin

Kotona 2 tuntia myöhemmin ja edelleen hymy jatkuu...

Ja maanantai saapui!

Sunnuntaina illasta rupesi tulemaan tunteita siitä, että olisi voinut tehdä asioita toisin. Jos ei olisi kävellyt siinä yhdessä vaiheessa, olisi voinut saada 4:42 ajan.. Jos olisin ottanut geelin aikaisemmin olisi juoksu voinut alkaa aiemmin ja olisin voinut päästä jopa alle 4:39.

Sain paasausta siitä, että en käyttänyt sykevyötä maratonilla, vaikka sellaisen kellon samana aamuna hankin. Minä halusin vain kellon, sykevyöstä ajattelin olevan vain haittaa, jos nauha hiertää. Kuulemma sykealueet olisi olleet erittäin tärkeää seurata.

Tässä vain korostuu se, että maratonikokemuksia on sen verran mitä on maratonin juosseita.
Eli ei nämä minunkaan vinkit kaikille sovi ja joillekkin voi näistä olla paljon apua. 

Treenatessa ja matkan aikana kuuntelin omaa kroppaa ja tein omat päätökset. En osallistunut mihinkään juoksukerhoihin, en seurannut sykkeitä ja varmaan tein monia juttuja "väärin". Esa ehti myös sen sanoa ettei ole mitään juoksutekniikoita opetellut, eikä enää ala opettelemaan.

Omalla tyylillä olen nyt mennyt ja olen aika tyytyväinen.

Suurella todennäköisyydellä testaan tulevan talven aikana näitä oikeita tekniikoita. Haluan pitää avoimen mielen ja katsoa miten tässä kehittyy.

SEURAAVAKSI ON KUVA VARPAASTA MISTÄ ON LÄHTENYT KYNSI.
STOPPAA TÄHÄN, JOS ET SITÄ HALUA NÄHDÄ! :)

Näyttää siltä, että vähillä vaurioilla selvisin. Pottuvarpaista lähti kynnet.

Tänään kaupungissa katselin tuota viimeisen kilometrin siltaa

Tänä vuonna se oli sitten 2x puolikasta ja yksi täyspitkä maraton.

Alunperin piti olla vain syyskuussa puolimaraton. Kaikella on tarkoituksensa.

3861 juoksijaa selvisi maaliin Helsinki City Maratonilla - Helsingin Sanomat
Helsinki City Maratonia puurrettiin yli neljä tuntia eikä huijattu - Helsingin Sanomat

Elämää on maratonin jälkeen:

Omaa kokemusta 5:2-dieetistä

Parin viikon ajan testasin tuota paljon puhuttua 5:2-dieettiä. Kahtena päivänä siis paastotaan ja viitenä voi taas elellä miten tahtoo. Monille on käynyt niin, että paastopäivän jälkeen on annoskoko huomattavasti pienentynyt, jolloin ei kaloreita niin paljon kerry. Laihduttaessa kun on tärkeintä useamman päivän kalorisaldo, eikä esimerkiksi yhden repsahduspäivän vuoksi kannata lyödä hanskoja tiskiin.

Paastopäivät eivät ole peräkkäisinä päivinä ja paastopäivinäkin kalorisaldo on naisille 500kcal ja miehille 600kcal. Helpommaksi tämän tekee vielä se, että voi paasto vuorokauden aloittaa esimerkiksi klo 12 ja lopettaa klo 12, eikä siis koko päivää ja iltaa tarvitse kärvistellä. En myöskään pidä tuota tasan 500kcal täysin ehdottomana rajana. 

Yleensä olen paastopäivät mennyt viidellä suklaapirtelöllä, mikä on minulle helppo toteuttaa. Lisäksi olen monena aamuna käynyt salilla tai jumpassa. Se myös vaikuttaa siihen, etten tarkalleen mene sille 500kcal määrällä.

Suomeen taisi tämä dieetti rantautua parhaiten YLE:n Prisma dokumentin kautta: Syö, paastoa ja eläpidempään. Michael Mosley on dokumentin takana ja henkilö josta kannattaa lukea enemmänkin.

Kiinnostus ravitsemukseen on tuonut mukanaan minulle sen, että on mukava tutkia erityyppisiä ratkaisuja ravinnon suhteen. 5:2 -dieetissä näen monta toimivaa juttua. Parhaimpana asiana pidän sitä, että saa täyden stopin normaaliin arkirytmiin ruokailussa. Paastopäivän aikana kyllä huomaa jos ateriarytmi tai ruokailutottumuksen (napostelu) on ollut paheena. 


Joskus tulee vieläkin mieleen vuodentakainen ensimmäinen päivä Nutriletin Start Now paketista, kun huomasi miten vaikea oli tottua siihen, että syö monta kertaa päivässä ja myös huomasi miten turhia kaloreita päivän aikana kertyi esimerkiksi kekseistä.

Itse tykkään siitä miten kevyt olo on aina paastopäivän jälkeen. Nyt kun on muutenkin takana isompi laihdutus, niin ei vain ruokaa mahdu enää vanhaan tyyliin, eikä varsinkaan paastopäivän jälkeen. Less is more :)

Ruokia tai kaloreita en pirtelöpäivinä edes mieti, kun tietää paljonko niistä saa ja vitamiinit & kivennäisaineet tulee saatua. Joskus toteutan paastopäivän osanutraamalla, esimerkiksi smoothie, välipalapatukka ja salaattia. Salaattia saa syödä ihmeen paljon, että pääsee tuohon 500kcal.

Jos tuo 5:2 –dieetti kiinnostaa, niin kannattaahan sitä edes parin viikon ajan kokeilla. Itse voin todeta sen toimivan kevyen fiiliksen ylläpitämisessä. Jos taas haluat laihduttaa, niin sitten voi syödä kiltimmin myös viitenä päivänä näiden kahden paastopäivän lisäksi :)

Paastopäivä -> tavallista ruokaa -> menossa juhlimaan = Kevyt fiilis

”Let’s go bananas!"

5:2-dieetti linkkejä (Helsingin Sanomat)

Vyötäröltä lähti kahdeksansenttiä kahdessa viikossa 

5:2-dieetti voi estäädiabeteksen  

5:2-dieetti laskitestaajien kolesteroliarvoja

Hittidieetti kerääkehuja: ”Siinä laihtuu tehokkaasti”  (Ilta-Sanomat)

5:2-dieetti, mistä siinä on oikein kyse? (Nutrilett)

"Elämä ei ole aina niin mustavalkoista, joskus löytyy kultainen keskitie"