Puntaripäivänä puntit piiloon?

Menin ilmoittautumaan kouluun pari kuukautta sitten ja nyt on ensimmäinen viikonloppu opiskelua takana. On kyllä aivan toisenlaista opiskella asiaa mikä oikeasti kiinnostaa ja ihan huvitti miten istahdin ensimmäisen rivin penkkiin ihan kuin ensimmäisenä koulupäivänä 7-vuotiaana. Silloin kyllä minut patistettiin takariviin, kun olin liian pitkä istumaan etummaisessa penkkirivissä. 

Reipas koululainen

Nyt ei kukaan onneksi alkanut koputtelemaan olalle ja muutenkin porukka oli kyllä aivan hulvatonta. Varsinkin tänään oli mukava päivä kun koulutus oli pääosin ravinnosta ja muutamia oivalluksia tuli päivän aikana. Pitää vielä tutkia muutamat faktat ja kirjoittelen sitten teille niistä lisää.

UKK kävelytesti vilinää

Koulueväät & välipalaksi Nutrilett patukka

Tämän viikon painosta sitten sen verran, että ONNEKSI minulla on tuo kehonkoostumusvaaka. Muuten tässä voisi olla sitten pähkäilemistä, että miksi paino on noussut viikossa näin paljon, vaikka olen syönyt kevyesti. Nyt ei kyllä ota edes pattiin, koska lihasta minä haluaisinkin kasvattaa. Silti saisi kyllä tuo vaakaluku olla vaikka kuinka pieni. Aina ei voi saada mitä haluaa, ei edes joka kerta.

Tässähän on nyt rasvaprosentti pienentynyt ja lihasprosentti kasvanut. Lihas sitten painaa enemmän kuin läski. Suunta on oikea, mutta nyt minun piti saada se paino alaspäin nopeaa, että saan tuon Cheekin kuorittua muovista. Taidan lisätä hölkkää, aerobista ja muuta mukavaa tähän menoon ja jättää vähän vähemmälle nuo suuret painot siihen asti kunnes vaaka on oikeassa lukemassa. 

Toisaalta taas lihas kuluttaa enemmän energiaa kuin läski… Äh, pohdiskelen tätä asiaa kun alan nukkumaan, onhan tästä tullut hiukan tietoa koulussa tänään, niin antaa aivojen tehdä pohdiskelu vaikka yön aikana. Monesti parhaimmat ideat tulevat juuri ennen nukahtamista.

Arvatkaas miltä muuten tuntui tulla pitkän koulupäivän jälkeen kotiin ensimmäisenä päivänä, kun pullantuoksu hyökkäsi nenään jo etuovella? Ja arvatkaa miltä tuntui tulla kotiin toisena päivänä kun pitsan –ja pasteijoidentuoksu hyökkäsi nenään jo etuovella?

Hyvin pysyi itsekuri ja söin pitsaa vain pienen suikaleen, siis ihan 1cm x 3cm. Iltapalaksi söin kaurapuikulan oliiviöljyllä & pippurilla ja lisäksi luonnonjogurttia jäisillä mustikoilla. Pahin juttu oli saada äkkiä jotain syömistä nälkään, eikä sortua ahmimaan herkkuja. Nyt olo on mitä ihanin, kun pystyin kärsivällisesti syömään sitä mitä oikeasti halusin. Kaikkea voi syödä, mutta kohtuudella. Eikä sellaista tarvitse syödä mitä ei halua.

On kyllä omituista olla niin eri tilanteessa ajatusten ja tekemisten suhteen kuin lähipiiristä moni ihminen. Onneksi ystävät ei vielä ole kyllästyneet kuitenkaan kuuntelemaan höpinöitä siitä miten mahtavaa on kun on laihtunut ja miten hienoa urheilu on ja ja ja ja ja. Kyllä minä ymmärrän ettei kaikkia voi kiinnostaa nämä asiat, siksi kai tämä viikonloppu olikin niin mahtava, kun oli huone täynnä samanhenkisiä ihmisiä. 

Tänään oli hieno päivä, edessä loistava tulevaisuus

Pirteää viikkoa teille kaikille!