Ja tarina jatkuu edellisestä kirjoituksesta:
Suunnitelma oli siis etsiä hotellin kuntosali, hankkia vettä huoneeseen ja löytää ravintola.
Jep, sali löytyi
Suunnitelma oli siis etsiä hotellin kuntosali, hankkia vettä huoneeseen ja löytää ravintola.
Jep, sali löytyi
Kuntosalin löytämisen jälkeen kävin vielä kysymässä kauneushoitolasta, jos he voisivat auttaa kynsien lyhentämisessä. Kävin siis maanantaina huoltamassa rakennekynnet, mutta ne oli kuvauksiin liian pitkät. Siellä kuvattiin juuri X Factor ohjelmaa, mutta siinä kävi neitokainen pyörähtämässä ja sanomassa, että voidaan kynnet (geeli) kokonaan poistaa, mutta ei hän niitä lyhyemmäksi saa.
Ei tarvi, teen itse.
Vastaanotosta kysyin mikä ravintola olisi lähellä ja hyvä.
Suosittelivat italialaista ravintolaa, mutta sitä sain jo tarpeeksi New Yorkissa.
Seuraava vaihtoehto australialainen. Sinne siis!
Hotelli oli kyllä aika monitasoinen ja sokkeloinen. Ravintolaan opastivat ruokasalin läpi ja kylttejä seurailemalla löysin perille.
Seinäkyltti opasti menemään vasemmalle ja ovessa sievästi Reef N Beef
Menin sisälle ja jäin tiskille odottamaan, jos on pöytäänohjaus. Tarjoilija jutteli siinä reippaasti ranskaa puhelimessa ja teki muistiinpanoja. Hän kyllä tervehti, mutta kummallisen kauan oli puhelimessa.
Kun hän vihdoin lopetti puhelun, niin punastus nousi hänen kasvoille, kun kerroin tuleeni syömään. Hän pahoitteli tilannetta, kun ei tajunnut minun tulleen syömään ja lähti näyttämään minulle pöytää. Toisessa pienemmässä osassa ravintolaa oli toinen tarjoilija jolle tämä herra kertoi, että heillä on asiakas. Siihen neititarjoilija tokaisi takaisin, että ei ole.
Minua rupesi jo naurattamaan ja kerroin, että asianlaita on kyllä niin, että olen asiakas. Samalla kaappasin miestarjoilijan käsivarresta, kun hän meinasin kompastua tuoliin ja kaatua selälleen. Komediatilanne.
Ei tarvi, teen itse.
Vastaanotosta kysyin mikä ravintola olisi lähellä ja hyvä.
Suosittelivat italialaista ravintolaa, mutta sitä sain jo tarpeeksi New Yorkissa.
Seuraava vaihtoehto australialainen. Sinne siis!
Hotelli oli kyllä aika monitasoinen ja sokkeloinen. Ravintolaan opastivat ruokasalin läpi ja kylttejä seurailemalla löysin perille.
Seinäkyltti opasti menemään vasemmalle ja ovessa sievästi Reef N Beef
Menin sisälle ja jäin tiskille odottamaan, jos on pöytäänohjaus. Tarjoilija jutteli siinä reippaasti ranskaa puhelimessa ja teki muistiinpanoja. Hän kyllä tervehti, mutta kummallisen kauan oli puhelimessa.
Kun hän vihdoin lopetti puhelun, niin punastus nousi hänen kasvoille, kun kerroin tuleeni syömään. Hän pahoitteli tilannetta, kun ei tajunnut minun tulleen syömään ja lähti näyttämään minulle pöytää. Toisessa pienemmässä osassa ravintolaa oli toinen tarjoilija jolle tämä herra kertoi, että heillä on asiakas. Siihen neititarjoilija tokaisi takaisin, että ei ole.
Minua rupesi jo naurattamaan ja kerroin, että asianlaita on kyllä niin, että olen asiakas. Samalla kaappasin miestarjoilijan käsivarresta, kun hän meinasin kompastua tuoliin ja kaatua selälleen. Komediatilanne.
Vihdoinkin ruokaa
Jos ottais krokotiilia?
Cola Zeron kanssa treffeillä <3
"Aika hilijasta"
Krokotiilia ja töitä
Angus Tenderloin lautasella - Ei pahempi treffikumppani
Sitten oli nälkä tainnutettu.
Lähdin kävelemään kohti kioskia mistä saisin ostaa pari litraa vettä hotellihuoneeseen. Edelleen selvät sävelet: kahvia, vettä, zeroa. Voisin käydä juoksemassa järven ympäri tai puistossa. Sitten salille, kylpyyn, huonepalvelusta ruokaa, leffa ja unta.
Dippadai kioskilta hotellille. Aijaa, kännykässä on jäljellä 19%.
Laitetaanpas se sitten lat....... Joo. Väärä laturi mukana.
Saatoin sillä hetkellä kutsua itseäni aika rumalla sanalla, pari kertaa.
Siitä se ilta sitten lähti.
17:45 vastaanottoon kysymään onko heillä laturia.
Naureskelun kera tuli vastaus, että Lumiassa on liian uusi pää laturissa.
Okei, no silti on ongelmana se, että kännykkään pitää saada virtaa.
Lähinnä herätys mielessä ja se, että missä ikinä ne seuraavan päivän kuvaukset sitten onkaan.
Siinä sitten virkailija rupesi miettimään vaihtoehtoja ja totesi "even if you run, you won't make it".
Kaikki kännykkäliikkeet kun meni klo 18 kiinni.
Jesss... Sitten tuli neuvoa, että takaisin sinne samaiselle kävelykadulle missä oli tuotantoyhtiön toimisto. Minä näppäränä vielä totesin:"pass the church?", joo todellakin sen ohi ja sitten en kuulemma voi olla huomaamatta sitä liikettä mistä piuhan saan. Näillä mennään.
Mitä reittiä mennään? No sitä ainoaa minkä tiesin, eli sen kapoisan S&M sävytteisen kadun läpi, tottakai! Otti siinä vaiheessa jo sen verran päähän, kun en päässytkään juoksemaan, että ei parit korstot siinä vaiheessa olisi haitannut yhtään.
Niitä kirkkojan oli sitten muutaman korttelin säteellä kaksi. Tietysti respan kanssa puhuttiin eri kirkoista ja olin takaisin lähettyvillä sitä toimistoa ja eihän siellä mitään sen nimistä, kun "T-jotakin"-liikettä näkynyt. Työmaita oli yhtä paljon kuin Helsingissä ja siinä sitten menin muutamia kadunvälejä katsellen jotain puhelimeen liittyvää.
No mikäs se siinä? Applen liike tietenkin.
Ajattelin, että heillä voisi olla ehkä sellainen välikappale millä saisi micro-USB laturipään muutettua ipadia lataavaksi ja jos sitten tökkis tikulla silmään ja kysyis onko heillä keinoa muuttaa suuntaa toisinpäin.
Oli micro->pad, vaan nyt edelleen puuttuu se laturi.
Mikä oli tehtävä?? Keskity!
Siinä sain hyviä neuvoja seuraavasta kaupasta, kohti numeroa kolme lähdin menemään ja sieltä tuli juuri pari jätkää ulos. Liike suljettu, kiitos. Seuraavat neuvot ja sitten olin jo toimiston edessä. Siinä tuli mietittyä jo, että miksi tässä nyt pitää näin kauhea vaiva nähdä, kun aamulla hoidin jo hyvänteon auttamalla miestä lentokentällä. Jos vain löis hanskat tiskiin ja palaisi hotellille.
Kosmetiikkaliike oli vielä auki missä aiemmin päivällä käytiin hakemassa pari kynsiviilaa tuotantoyhtiön ihmisen kanssa, että saan kynsiä lyhyemmäksi. Menin ostamaan leikkureita, että napsaisen kynnet lyhyeksi, vaan sitten sattui sellainen myyjä joka puhuikin hyvää englantia. Rupesi jopa tuntumaan ihan itseltäni olotila, kun alettiin heittämään vitsiä. Häneltä sain sitten hyvän mielen ja vielä paremmat neuvot.
Pelastus
Ensimmäinen liike oli huti: vain kosmetiikkaa. Seuraava liike ja ensimmäinen vastaus oli, että siellä myödään myös vain kosmetiikkaa, mutta sitten hän muisti heillä olevan, mikäs muukaan kuin Apple-tiski. Sinne mars. Tiskillä miekkonen tuijotti, kun selitin tarinaa mikä tässä nyt oli hätänä. Sitten hän vain totesi "yeah, but it's a micro-USB, right?" No onnnnnn! Eri kuin Applen. Mies kaivoi jonkin ihme vekottimen ja ojensi minulle. Tajusin sen verran, että vielä jostain virtaa, niin onko pistoketta. Oli, mutta sittenhän minä hoksasin, että ipadissä on jo tuollainen. Tarvin vain sen ihme vekottimen. Paljonko maksaa? Ilmainen.
Siinä vaiheessa tuli sanottua ventovieraalle miehelle, että rakastan häntä. Takana toinen mies naurahti ja minä lähdin rakot jalassa kävelemään vauhdilla kohti hotellia.
TÄMÄ
Vieläkin olin kyllä epäileväinen sen suhteen, että voiko oikeasti noin pienen piuhan kautta kulkea tarpeeksi virtaa kännykän lataukseen (nainen)... Pahoittelen kuvan laatua, oli pikkasen kiire hotellille.
Nyt oli fiilis jo niin täynnä itseluottamusta, että valitsin jopa uuden reitin. Torin läpi kulkiessa huomasin tutun kaupan. Räps ja jatkoin vain matkaa.
Seuraava kauppa olikin sitten suurempi yllätys
En oikeastaan tiedä kummasta olin loppujen lopuksi onnellisempi: siitä piuhasta vai tästä kaupasta.
Juttu on nimittäin se, että tyttöni balleriinamekko oli käynyt aivan liian pieneksi ja New Yorkin myymälässä yhtä mekkoa pyörittelin, vaan oli muka liian kiire ettei sitä ehtinyt ostaa. Se jäi minua harmittamaan ja samalla sitten aukeani se, miksi tuolla kaupungilla piti hiestä märkänä kävellä paikasta toiseen. Karma, meni perille.
Hymyssäsuin pomppien kohti hotellia, kunnes huomasin ettei minulla ole mitään ymmärrystä siitä missä olen. Etsi iso tie, etsitään. Onneksi oli suuntavaisto pikkasen mukana ja pääsin isolle tielle. Muistatteko tiekuvan edellisestä kirjoituksesta? Nyt se tuli mielessä pelastamaan. Muistan nimittäin, että otin isolla tiellä molempiin suuntiin kuvan ja toisessa suunnassa kuvaan tuli nosturi. Mietin silloin, että se kyllä pilaa vähän kuvaa. Nyt se samainen nosturi osoitti sitten heti mihin suuntaan lähden kävelemään, että pääsen hotellille.
Sellainen kiertue
Hotellille päästyä pohdin, jos sitä heittäisi pyyhkeen kehään.
Sydän tykytti, kun testasin toimiiko se vekotin muka oikeasti...
Toimi se!
Luojan kiiiiiitos tämä geeli oli mukana
Sen verran oli onnistunut fiilis, että päätin sisulla vetää silti koko illan läpi.
Huokaisu, vettä ja...
Salille mars!
Iloisena kohti salia
Sali on avoinna 24/7, tervetuloa
Youtube: valot syttyy
Ja katsokaas: Salilla ekaa kertaa lyhyet David Collection pökät!
Treenasin pari kertaa hyppyä tähän penkille. Aika kaukana vielä Crossfit lootasta.
Treenin jälkeen hotellihuoneeseen ipadin kautta tekemään core jumppa Hemmon kanssa <3
Shape.fi on nettipalvelu missä on vaikka mitä ohjattuja jumppia, sieltä Hemmokin löytyy mihin kellonaikaan tahansa. Suosittelen, jos meinaa olla vaikeuksia löytää aikaa lähteä mihinkään tai jos matkustaa paljon. Siellä on ilmaisia tutustumisvideoita, kannattaa testata.
Sitten kylpy
-Ei kuvaa-
Kylvyssä voi venytellä
Ja ei, en tehnyt kaikkia liikkeitä. Ei tarvitse siis nyt miettiä miten en hukkunut.
Älkää kokeilko tuota kotona :D
Kynsienviilaus
Huonepalvelu - Sushi <3
Ainoa leffa valikoimista, mitä uskallan katsoa yksin
Leffan jälkeen ei väsyttänyt, ulkoa kuului musiikkia ja telkkarista tuli jokin ohjelma mikä suomessakin näkyy. Sisusta, keitä, harmaata, beigeetä ja veikeetä... Yhtäkkiä onneksi telkkari jumitti. Jees, töllö kiinni ja unta. Todella katkonainen yö, vaan aamulla sitä 6:10 pääsi silti ylös.
Seuraavan päivän aikataulua. Onko kysymyksiä?
Tarina jatkuu taas seuraavassa kirjoituksessa... :)
ja 
