Viikko sitten maanantaina oli Axelluksella palaveria ja
tämän viikon maanantaina kuvattiin Vuoden Nutraaja -kisan voittaja <3
Voittajasta olen vielä suu supussa, koska hän astuu parrasvaloihin sitten I love me -messuilla
18.10. Lauantaina. Aaarght, kuukausi pitää olla asiasta hiljaa.
Edelleen painotan kyllä sitä, että kaikki osallistujista oli minun mielestä voittajia!
Rennolla fiiliksellä
Aina on sellainen kevyt starafiilis aamuisin ennen kuvauksia,
kun ei tarvitse meikata, miettiä vaatteita tai laittaa hiuksia. Love it.
kun ei tarvitse meikata, miettiä vaatteita tai laittaa hiuksia. Love it.
Tämä logo vaan on NIIN upea
Pitkävartiset Converset
Kengät New Yorkista.
En edes tiennyt miksi kaverit niin Conversejen perään on.
Sitten käytiin keskustelu Marjon kanssa:
Minä: En mä oikeen oo sellanen lenkkari-ihminen
Marjo: En minäkään, mutta mä pidän näitä farkkujen kanssa!
Minä: On mulla farkkuja!
..Lopputulos kolmet Converset kainalossa..Naiset...
Helou a-lehdet!
Silmiähäikäisevä aamumaisema. Ei haittais, jos olis toimisto tällä näköalalla.
Ouu, naked?
Haijen taikaboxin sisältö
Jo on nyrpeän näköinen nainen!
Johan sieltä tulee vähän hymyä
Haije saa silmät tuikkimaan
Aivan ihana päivä. A-lehden porukka on aina niin ystävällistä.
Noh, on yksi huonokin asia tässä viikossa: läheisin työkaveri muuttaa Ruotsiin. Nyt oli sitten viimeinen kerta, kun häntä näin.
Kotiin ajellessa tuli aivan sellainen ällöttävän ahdistava olo. Vähän sellainen niinkuin lensin 2005 vuonna pitkästä aikaa ja
Kotiin ajellessa tuli aivan sellainen ällöttävän ahdistava olo. Vähän sellainen niinkuin lensin 2005 vuonna pitkästä aikaa ja
lentokoneen ovien sulkeutumisen jälkeen tuli tukahduttava tunne siitä, miten minulla ei ollut mitään
sanavaltaa enää siitä haluanko tästä koneesta pois.
Miljoona asiaa jäi sanomatta ja asioita tekemättä. Kait me kuitenkin joskus törmätään.
Joka päivä pitäisi olla elossa, eikä vain antaa ajan kulkea ohi.
Ja sitten se flunssa rupesi koputtelemaan nenässä
Sohvalle viltin alle ja kurkkukipuun salmiakkijäätelöä *wow*
Herkuttelun jälkeen katsomaan Netflixistä dokkareita.
Ensimmäisenä teemaan sopiva: Fat, Sick & Nearly dead
Ensimmäisenä teemaan sopiva: Fat, Sick & Nearly dead
Mehuja kuusi viikkoa?
Ensimmäiseksi tuntui uskomattomalta ajatukselta, mutta itse olen ollut VLCD:llä kaksi kertaa kolme viikkoa,
niin ei tuo oikeastaan tunnu mahdottomalta.
Ensimmäiseksi tuntui uskomattomalta ajatukselta, mutta itse olen ollut VLCD:llä kaksi kertaa kolme viikkoa,
niin ei tuo oikeastaan tunnu mahdottomalta.
Jos vain mahdollista, niin kannattaa katsoa tuo dokumentti. Paljon hyviä pointteja.
Muistakaa kuitenkin pitää omat ajatukset ja periaatteet matkassa mukana :)
Muistakaa kuitenkin pitää omat ajatukset ja periaatteet matkassa mukana :)
Seuraavaksi oli Forks Over Knives -dokumentti, jota asiakkaani suositteli
Edelleen oma pää saa olla mukana :)
Miten ne dokumentit sitten vaikutti?
Paljon olen aiemminkin viihtynyt HeVi osastolla, vaan nyt tuli vietettyä siellä melkein tupla-aika
ja ostin jopa sellaisia juttuja mistä en tiedä vielä mitä teen.
Olen sitä sanonut, että kannattaa ympäröidä itsensä asioilla, mitä haluaa tapahtuvan tai miten haluaa elää.
Pari terveysintoiludokumenttia ja kaupasta lähtee mukaan reilusti rehuja.
Pari terveysintoiludokumenttia ja kaupasta lähtee mukaan reilusti rehuja.
Hampurilais, -pitsa ja karkkimainokset ei enää hetkauta, kun on tullut seisahduttua aikoinaan miettimään haluaako niitä oikeasti vai ei. Monille voi kuitenkin niin käydä, että nuo ah, niin sopivaan aikaan tulevat mainokset potkaisee syömään huonompia valintoja.
Kolmijalka kiinnostui detox mehuviikoista.
Voi olla, että tempaisen sellaisen maanantaista lähtien parin viikon verran.
Aamulla kirjoittelin ystävälle tuosta Forks Over Knives -dokumentista. Huomasin about neljännen viestin kohdalla, että "oho, miten hihhulilta tämä näyttää." Ei lihaa, ei kanaa, ei kalaa, ei maitotuotteita... Eiliseen saakka olen ollut aika sitä mieltä, että kaikkea kohtuudella. Tänään en enää ollutkaan enää niin varma asiasta.
Voi olla, että tempaisen sellaisen maanantaista lähtien parin viikon verran.
Aamulla kirjoittelin ystävälle tuosta Forks Over Knives -dokumentista. Huomasin about neljännen viestin kohdalla, että "oho, miten hihhulilta tämä näyttää." Ei lihaa, ei kanaa, ei kalaa, ei maitotuotteita... Eiliseen saakka olen ollut aika sitä mieltä, että kaikkea kohtuudella. Tänään en enää ollutkaan enää niin varma asiasta.
Suunnittelen tässä, että kävisin 20.10. laajassa verenkuvassa / täydellisessä verenkuvassa, kumpaa nyt haluaa käyttää. Sen jälkeen poistaisin ruokavaliosta lihan ja kanan. Puntaroin maitotuotteiden kanssa vielä ja satojen muidenkin juttujen kanssa.
Aluksi ystävän kanssa mennään tuolla linjalla kuukausi, mutta katsotaan minkälainen olo siitä tuleekaan.
Voi olla, että jatkuu vielä pidemmällekin ja voi olla paussiakin, mutta päälinjojen suunnittelu on meneillään.
Voi olla, että jatkuu vielä pidemmällekin ja voi olla paussiakin, mutta päälinjojen suunnittelu on meneillään.
Tarkoitan tällä nyt sitä, että en tyrmää tuota ruokalinjausta, koska en sitä ole itse kokeillut. En usko, että kasviksia ja hedelmiä lisäämällä kroppa menisi huonompaan suuntaan. Mistä proteinia? Sitä on muuallakin kuin vain lihassa ja kanassa.
Forks Over Knives -dokumentissa näkyi vilahdus Mac Danzigin elämästä,
eikä tämä herra kovin tikku ole.
Keeping it simple: Mansikkamehua tytöille
Plöp
Sekoti, sekoti
Tytöt tykkäs! :)
Hanelta saadut tuikkukipot meni toisenlaiseen käyttöön <3
Nyt taitaa olla ennätys tässä kaapissa rehujen ja hedelmien määrässä
Edelleen laihdutusajoilta hymiö heijastintarra laatikossa :D
Minä jatkan nyt ruokajuttujen selailemista ja blogien lukemista.
Vinkkailkaa, jos tiedätte hyviä blogeja! :)
Vitaminipitoista loppuviikkoa lukijat!
Back to basics
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti